Taas sama juttu - joulu!

 

Tämä tapahtuu aina uudelleen joka vuosi

Kuten tämänkin tekstin tein vuosi sitten ja sitä edellisenä

Onko mikään muuttunut?  Suunta ainakin löytyy: ihminen alkaa olla kyllästynyt jouluun ja siihen markkinanäytelmään jota pääasiassa kauppiaat - tai ne jotka haluavat rahasi - pyrkivät luomaan illuusioita "hyvästä joulusta". On Suomeen tullut jo ajatus X-mas - mikä lie. No tuntematonhan se yleensä x.

Tässä vanhat ajatukset jälleen toistona - kuten kaikki muukin joulussa. 

Seimiasetelma, jota meille ikuisuuksien ajan on esitelty joulukorteissa on tosiaan aikansa elänyt. En ole juuri ”joulukortteja” nähnyt kuin sattumalta, yleensä niissä kuvataan jotain muuta kuin päivänsankaria. Seimikuvat ovat kai peräisin myöhäisen keskiajan roomalaisten taiteilijoitten kuvauksia katolisesta ja sentimentaalisesta äiti-Mariasta ja valtavasta kyvystä yhdistää luomakunta. Seimikuvissa yhdistyy luonnon tasapaino, on rauha, valkeus ja turvallisuus. Vielä enemmän se kuvaa nykyaikaamme, vihreän ideologian ydintä, eikä siten ole aikansa elänyttä.

Ekologinen talli ja vastasyntyneen hygieniaongelma

Kuten Leena Huima sanoi jo 1990-luvulla puheessaan: ”hevosen lämmin henkäys lämmittää lasta”: ei ole häiriöitä ihmisen ja eläimen rinnakkain elossa. Kun otetaan totuus, ymmärretään, että tallissahan haisee, se ei ole hygieeninen paikka synnytykseen, puhumattakaan eläimistä, jotka ehkä viettivät yönsä suojassa; sontaa varmasti kylkiä myöten, siellähän ne ovat maate. Ei siihen aikaan ollut hevostyttöjä harjaamassa turkkeja kiiltäväksi ja puhtaaksi. Joku väitti, että siellä olisi ollut jopa kameli – ja se kuulemma haisee erinomaisen pahalle. Miksei vihreä liike voisi ottaa tämän aiheen vakavasti ja korottaa sen ihanteeksi siitä, että Jeesus itse kunnioitti luontoa ja sen elinvoimaa syntymällä sen keskelle?

Kuusessa on taikaa

Minulla on enkelikortti, jossa kauniit naisenkelit laskeutuvat taivaasta kuusipuu käsivarsillaan. Tämä taitaakin olla vihreälle liikkeelle parasta, hyvin feministinenkin. Toisaalta ihmettelen, miten taivaassa olisi puita ja mitä viestiä puut tuovat. Ei kuusipuu ainakaan pelastanut ketään, mutta se ei liene enkelien ajatuskaan; joten voi olla että ovat vain taiteilijan ajatus-harhauttama.

Joulukuusen alle laitetaan lahjat, latvaan tähti ja koristeita oksille. Vanha perinne kertoo mielenkiintoisen näkökulman tästä. Ihminen siis palvoo puuta, koristelee sen, kantaa ja antaa sille lahjoja ja jossain perinteisiin on kuulunut tanssi puun ympäri. Eikös kuulosta viattoman hauskalta jouluiselta. Jos sitä katsoo palvontakohteena, tulee kummallinen sekavuus ajatuksiin.

Lapsia saa pelotella

Uskomatonta! Helppoa on lapsia pelotella joulupukilla, ollapa kiltti saadakseen lahjoja. Kiltti pitää olla koko elämän - jotta saa lahjoja. Mutta uhrataanpa ne ensin kuuselle. Sen jälkeen katsotaan, miten selvisit kiltteyden kanssa. Entäs tämä: pelottelepa sillä, että Jumala saattaisi loukkaantua ja rangaistakin, jos et ole kiltti, tulee kuumia kiviä.  Tai olet ansainnut sekopäisen maineen. 

– Entä jos Jumalan mielestä ohitat parhaan lahjan, Hänen alkuperäisen tarkoituksensa? Olkoon Hänellä oikeus pahastua, kun Lahja ei kelvannut. Sekin pelottaa.

Eikös nyt tunnukin nyt siltä, että olen näillä muutamilla sanoilla vienyt kaiken kivan joulusta.

Tunnelmointia

Koska minulla on huono muisti, en muista kaikkea, mitä kuulin jokin aika sitten näistä joulun ”kivoista” perinteistä. Siksi tämä teksti on taas toistoa edellisestä vuodesta. – Sen voisin kuitenkin mainita, että joulu ja juhlaa yleensä vietetään jonkun asian ja tapahtuman muistoksi - olennaista. Monet juhlat, kuten joulu (ja halloween) ovat tosiasiassa nykyään pelkkiä outoja kummallisia uususkonnollisia tapahtumia, (kauppiaitten juttu?) joita toistetaan tavan takaa. Ei kysytä haluatko tuollaisia. Kun on aina tehty niin! Syy puuttuu juhlaan, ei ole  ”kohdetta”, siksi nämä "juhlat" ovat jäljellä vain turhauttavaa tunnelmointia. Ei tyydytä kaipausta, sen ihminen tuntee sielussaan ja pettyy. Lahjoja, kynttilöitä, ruokaa saa kaupasta, joilla tunnelma  pyritään syttymään - ah. Miksi se jättää tyhjän olon?

Miten me kaipaammekaan juuri sitä oikeata joulun henkeä, tunnetta jonka kuvitellaan tulevan, kun oikein kovasti ”yritetään tehdä” joulu. Miksi se ei tapahdu? Joulun jälkeen alkaa tyhjä, yksinäinen arki. Lahjat palautetaan kauppaan tai myydään nettikirpparilla, että vähän rahaa olisi seuraavaan tilipäivään. Leikki loppui.

Mutta Jumalaa emme voi tästä syyttää!

Mihin me tarvitsemme tällaista - jouluksi nimettyä. Mitä tarvetta sen kuuluisi täyttää.

Ja joka vuosi tämä tapahtuu aina uudelleen?

Missä se on?

Sellaista tunnetta mitä jouluun liitetään, jotain sentimentaalista, että me-yhdessä -perheenä -tunnelmaa, ihanaa rauhaa ja niin edespäin - ei ole olemassakaan. Kuka sen on keksinyt, en tiedä. Ehkä tuon odotus syntyy lapsuuden kaukaisesta toiveesta, jotain rakkauden kaipuuta, puuttuiko jotain, äidin syliä, isovanhempien rukousta, vaatimatonta ruokaa - yhdessä syöntiä. Huokaus.

Joulu voi olla vain jos Jeesus tulee elämän Herraksi, hengen, sielun ja ruumiin rauhaksi. Ja se voi silloin olla koko vuoden  ajan - ei vain muutaman tunnin jouluna.

Joulu - joka vuosi - taas sama juttu

 

Lähde: https://www.krell.fi/65-tampere /Puzzlefactory

"Tämä tapahtuu aina uudelleen joka vuosi”

Kuten tämänkin tekstin tein vuosi sitten!

Seimiasetelma, jota meille ikuisuuksien ajan on esitelty joulukorteissa on tosiaan aikansa elänyt. En ole juuri ”joulukortteja” nähnyt kuin sattumalta, yleensä niissä kuvataan jotain muuta kuin päivänsankaria. Seimikuvat ovat kai peräisin myöhäisen keskiajan roomalaisten taiteilijoitten kuvauksia katolisesta ja sentimentaalisesta äiti-Mariasta ja valtavasta kyvystä yhdistää luomakunta.  Seimikuvissa yhdistyy luonnon tasapaino, on rauha, valkeus ja turvallisuus. Vielä enemmän se kuvaa nykyaikaamme, vihreän ideologian ydintä, eikä siten ole aikansa elänyttä.

Kuten Leena Huima sanoi jo 1990-luvulla puheessaan: ”hevosen lämmin henkäys lämmittää lasta”: ei ole häiriöitä ihmisen ja eläimen rinnakkain elossa. Kun otetaan totuus, ymmärretään, että tallissahan haisee, se ei ole hygieeninen paikka synnytykseen, puhumattakaan eläimistä, jotka ehkä viettivät yönsä suojassa; sontaa varmasti kylkiä myöten, siellähän ne ovat maate. Ei siihen aikaan ollut hevostyttöjä harjaamassa turkkeja kiiltäväksi ja puhtaaksi. Joku väitti, että siellä olisi ollut jopa kameli – ja se kuulemma haisee erinomaisen pahalle. Miksei vihreä liike voisi ottaa tämän aiheen vakavasti ja korottaa sen ihanteeksi siitä, että Jeesus itse kunnioitti luontoa ja sen elinvoimaa syntymällä sen keskelle?

Minulla on enkelikuvia, joissa kauniit naisenkelit laskeutuvat taivaasta kuusipuita käsivarsillaan. Tämä taitaakin olla vihreälle liikkeelle parasta, hyvin feministinenkin. Toisaalta ihmettelen, miten taivaassa olisi puita ja mitä viestiä puut tuovat. Ei kuusipuu ainakaan pelastanut ketään, mutta se ei liene enkelien ajatuskaan; joten voi olla että ovat vain taiteilijan ajatus ja harhauttamaa.

Kuusessa on taikaa

Joulukuusen alle laitetaan lahjat, latvaan tähti ja koristeita oksille. Vanha perinne kertoo mielenkiintoisen näkökulman tästä. Ihminen palvoo puuta, koristelee sen, kantaa ja antaa sille lahjoja ja jossain perinteisiin on kuulunut tanssi puun ympäri. Eikös kuulosta viattoman hauskalta jouluiselta. Jos sitä katsoo epäjumalana, tulee kummallinen sekavuus ajatuksiin.

Uskomatonta! Kuinka helppoa on lapsia pelotella joulupukilla, ollapa kiltti saadakseen lahjoja. Mutta ensin ne uhrataan kuuselle. Sen jälkeen katsotaan, miten selvisit kiltteyden kanssa. Entäs tämä: pelottelepa sillä, että Jumala saattaisi loukkaantua ja rangaistakin, jos palvot kuusipuuta, niin saat rikollisen ja sekopäisen maineen. – Jumalan mielestä saatat ohittaa Hänen alkuperäisen tarkoituksensa ja siksi Hänellä olkoon oikeus pahastua.

Eikös nyt tunnukin siltä, että olen näillä muutamilla sanoilla vienyt kaiken kivan joulusta.

Tunnelmointia

Koska minulla on huono muisti, en muista kaikkea, mitä kuulin jokin aika sitten näistä joulun ”kivoista” perinteistä. Hyvä niin. – Sen voisin kuitenkin mainita, että joulu ja juhla yleensä vietetään jonkun asian ja tapahtuman muistoksi - olennaista. Monet juhlat, kuten joulu (ja halloween) ovat tosiasiassa nykyään pelkkiä outoja kummallisia uskonnollisia tapahtumia, (kauppiaitten juttu?) joita toistetaan tavan takaa. Kun on aina tehty niin! Niistä puuttuu juhlan syy, ”kohde”, se tapahtuma, on jäljellä vain tyhjää tunnelmointia. Lahjoja, kynttilöitä, ja ruokaa saa kaupasta, joilla tunnelma sytytetään - ah. - Minulle tulee tyhjä olo.

Miten me kaipaammekaan juuri sitä oikeata joulun henkeä, sitä tunnetta rinnassa, jonka kuvitellaan tulevan, kun oikein kovasti ”yritetään tehdä” joulu. Miksi se ei tapahdukaan? Joulun jälkeen alkaa tyhjä, tylsä ja yksinäinen arki. Lahjat palautetaan kauppaan tai myydään nettikirpparilla, että vähän rahaa olisi seuraavaan tilipäivään. Leikki loppui.

*

Mihin me tarvitsemme tällaista joulua? Mitä tarvetta se täyttää? Siitä hyötyy kauppiaitten kassa, ja yrittäjät hymyää, samppanjat viimeisen kvarttaalin tulosjuhlassa. Muille se on harhaa, petetyn surua, pettymystä.

Ja joka vuosi tämä tapahtuu aina uudelleen!

Joulu jatkuu aina

 

Olin leffassa pitkästä aikaa. Edellinen leffa, jonka kävin, oli Lapuan 1976 pamahduksesta tehty romanttinen filmi. Tästä viime näkemästäni olin lukenut useamman arvostelun. Koska missasin syksyn edelliset kristilliseltä pohjalta leffat, päätin, että nyt en. Mentävä heti, ettei unohdu tai näytökset lakkaa. Eikä siellä tungosta ollutkaan: meitä oli viisi katsojaa. No, näytös oli lauantaina iltapäivällä, joten ehkä kaikki olivat aleostoksilla.

Elokuva oli hyvä, vaikka siinä oli oikaistu Raamatun kertomaa, ja yksistään kihlaukseen liittyvää tilannetta oli venytetty mielikuvituksellisesti. Vaikka elokuvan nimi oli "matka", itse matkaan ei ollut käytetty kuin 10-15 min kahden ihmisen ja aasin vaellusta punaisen kiven maisemissa (olisiko Negevin autiomaassa kuvattu). Tietäjät oli tehty pelleilyksi, paimenia ei ollut.  Herodeksen porukka osasi heavymusiikin: hyvä. No, juoni toimi hyvin, romanttisena kuvana kahden kauniin tapaamisessa. Musikaalina se oli ihan huippua, pärjää vanhan West Side Storyn rinnalla. Laulut ja tanssi toimivat mahtavasti, nautittavaa. Oli ilo olla mukana. 

https://www.journeytobethlehemmovie.com/

Siispä.

Olen taannoin kirjoittanut "joulun", Raamatun kertomasta  mukaeltuna. Otin minäkin kirjoittajana mielikuvien vapauksia. Mielestäni pitäydyin paremmin tositarinassa kuin tuo elokuva. On esimerkiksi otettava huomioon, että Betlehem oli täynnä sukulaisia! Eikä "matkalla" varmasti oltu yksin erämaassa: siellä oli ruuhkaa.

Tässä linkki novelliini

Jouluyönä 2023

”Tämä tapahtuu aina uudelleen joka joulu”

 

Lähde: https://www.krell.fi/65-tampere /Puzzlefactory

Joulu?  "Tämä tapahtuu aina uudelleen joka vuosi”

Seimiasetelma, jota meille ikuisuuksien ajan on esitelty joulukorteissa on tosiaan aikansa elänyt. En ole juuri ”joulukortteja” nähnyt kuin sattumalta, yleensä niissä kuvataan jotain muuta kuin päivänsankaria. Seimikuvat ovat kai peräisin myöhäisen keskiajan roomalaisten taiteilijoitten kuvauksia katolisesta ja sentimentaalisesta äiti-Mariasta ja valtavasta kyvystä yhdistää luomakunta.  Seimikuvissa yhdistyy luonnon tasapaino, on rauha, valkeus ja turvallisuus. Vielä enemmän se kuvaa nykyaikaamme, vihreän ideologian ydintä, eikä siten ole aikansa elänyttä.

Kuten Leena Huima sanoi jo 1990-luvulla puheessaan: ”hevosen lämmin henkäys lämmittää lasta”: ei ole häiriöitä ihmisen ja eläimen rinnakkain elossa. Kun otetaan totuus, ymmärretään, että tallissahan haisee, se ei ole hygieeninen paikka synnytykseen, puhumattakaan eläimistä, jotka ehkä viettivät yönsä suojassa; sontaa varmasti kylkiä myöten, siellähän ne ovat maate. Ei siihen aikaan ollut hevostyttöjä harjaamassa turkkeja kiiltäväksi ja puhtaaksi. Joku väitti, että siellä olisi ollut jopa kameli – ja se kuulemma haisee erinomaisen pahalle. Miksei vihreä liike voisi ottaa tämän aiheen vakavasti ja korottaa sen ihanteeksi siitä, että Jeesus itse kunnioitti luontoa ja sen elinvoimaa syntymällä sen keskelle?

Minulla on enkelikuvia, joissa kauniit naisenkelit laskeutuvat taivaasta kuusipuita käsivarsillaan. Tämä taitaakin olla vihreälle liikkeelle parasta, hyvin feministinenkin. Toisaalta ihmettelen, miten taivaassa olisi puita ja mitä viestiä puut tuovat. Ei kuusipuu ainakaan pelastanut ketään, mutta se ei liene enkelien ajatuskaan; joten voi olla että ovat vain taiteilijan ajatus ja harhauttamaa.

Kuusessa on taikaa

Joulukuusen alle laitetaan lahjat, latvaan tähti ja koristeita oksille. Vanha perinne kertoo mielenkiintoisen näkökulman tästä. Ihminen palvoo puuta, koristelee sen, kantaa ja antaa sille lahjoja ja jossain perinteisiin on kuulunut tanssi puun ympäri. Eikös kuulosta viattoman hauskalta jouluiselta. Jos sitä katsoo epäjumalana, tulee kummallinen sekavuus ajatuksiin.

Uskomatonta! Kuinka helppoa on lapsia pelotella joulupukilla, ollapa kiltti saadakseen lahjoja. Mutta ensin ne uhrataan kuuselle. Sen jälkeen katsotaan, miten selvisit kiltteyden kanssa. Entäs tämä: pelottelepa sillä, että Jumala saattaisi loukkaantua ja rangaistakin, jos palvot kuusipuuta, niin saat rikollisen ja sekopäisen maineen. – Jumalan mielestä saatat ohittaa Hänen alkuperäisen tarkoituksensa ja siksi Hänellä olkoon oikeus pahastua.

Eikös nyt tunnukin siltä, että olen näillä muutamilla sanoilla olen vienyt kaiken kivan joulusta.

Tunnelmointia

Koska minulla on huono muisti, en muista kaikkea, mitä kuulin jokin aika sitten näistä joulun ”kivoista” perinteistä. Hyvä niin. – Sen voisin kuitenkin mainita, että joulu ja juhla yleensä vietetään jonkun asian ja tapahtuman muistoksi - olennaista. Monet juhlat, kuten joulu (ja halloween) ovat tosiasiassa nykyään pelkkiä outoja kummallisia uskonnollisia tapahtumia, (kauppiaitten juttu?) joita toistetaan tavan takaa. Kun on aina tehty niin! Niistä puuttuu juhlan syy, ”kohde”, se tapahtuma, juhlan aihe, on jäljellä vain ideologista tunnelmointia. Lahjoja, kynttilöitä ja ruokaa saa kaupasta, joilla tunnelma sytytetään - ah. - Minulle tulee tyhjä olo.

Miten me kaipaammekaan juuri sitä oikeata joulun henkeä, sitä tunnetta rinnassa, jonka kuvitellaan tulevan, kun oikein kovasti ”yritetään tehdä” joulu. Miksi se ei tapahdukaan? Joulun jälkeen alkaa tyhjä, tylsä ja yksinäinen arki. Lahjat palautetaan kauppaan tai myydään nettikirpparilla, että vähän rahaa olisi seuraavaan tilipäivään. Leikki loppui.

*

Mihin me tarvitsemme tällaista joulua? Mitä tarvetta se täyttää? Siitä hyötyy kauppiaitten kassa, ja yrittäjät hymyää, samppanjat viimeisen kvarttaalin tulosjuhlassa. Muille se on harhaa, petetyn surua, pettymystä.

Ja joka vuosi tämä tapahtuu aina uudelleen!