Tuomittu syylliseksi
Vääristeltyä totuutta on aina ollut, tänäänkin, maailmamme
ei ole muuttunut miksikään. Millainen tilanne voi valheellisesta muokata totuuden
– vaikka jokainen voi tunnistaa sen vääräksi?
Se on tarkoituksellista, se palvelee jonkun vallanhalua. Ja pahuuden kasvua. Puolitotuuskaan ei ole totuus tai korkeintaan sivuasiasta, yleensä ei sekään ole totuutta, tai todistaja ei ole kuunnellut, kuullun ymmärtäminen on vajaata, suodattavat kuulolaitteet. Löytyy niitä, jotka innostustaan julkituovat oman mielipiteensä – saada mainetta, tämäkin on vallanhalua. Sitten on niitä, jotka menevät massaan, eivätkä tiedä, ajatellut, mistä on kyse. Miten helposti kansalaiset vaihtavatkaan käsityksiään: kuka kertoo kiinnostavimmin.
Näin kävi taannoisessa oikeustapauksessa, joka sinänsä oli laiton. Yhtäkkiä ihana Jeesus olikin suuren luokan huijari, koska pappien ja virkamiesten täytyi olla oikeassa, eikä agitaattoreista ollut puutetta. Arjen tullessa etusivun uutinen oli vaihtunut, kukaan ei muistanut omaisten surua; kiinnostavampaa oli rosvo-Barabbaan elämänkerta, hänhän tässä sankari oli.
Tapaus Barabbas
Niin siellä oli eräs
mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka
kapinassa olivat tehneet murhan… Mk.15:7,15
Roomalaiset vihasivat juutalaisia – tunne oli molemminpuolinen. Valloittajan laki, silloinen oikeus- ja rangaistuskäytäntö, määräsi ristiinnaulitsemisen, kiduttamisen, kuolemantuomiot rikollisille ja kapinoitsijoille, ja paikka oli näkyvä ja näytös brutaali. Tuomion syy saattoi olla mielenosoitus Rooman valtaa vastaan, lisäksi Barabbas taisi olla syyllinen murhaankin – kenties roomalainen sotilas oli kuollut. Syytös maanpetoksesta oli lavastus, sen Pilatuskin tajusi. Barabbas edusti juutalaisten kansallista vapautta ja hänellä oli kannattajansa myös temppelin ylimystössä; itsestään selvää, hänet haluttiin vapaaksi. Viime tipassa tullut vapaus yllätti Barabbaan. Risti oli tehty hänen mitoilleen, mutta Jeesus sopi siihen aivan hyvin.
Se totuuskysymys
Huomaamattaan Pilatus ohitti Jeesuksen sanat varsinaisen
pidätyksen syyhyn, jota hän kysyi. ”Sitä
varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä
todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun
ääneni." Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?"
Joh.18:37-38
Kaiken mekkalan keskellä Pilatus mietti rauhassa totuutta, ehkä asia oli askarruttanut jo pitkään, jospa Jeesus osaisi neuvoa häntä. Miehellä oli suuri metafyysinen ongelma; mitä totuus itsessään on, miten sen tunnistaa ja mikä on sen merkki, miten totuus tulee käsittää, entä missä se sijaitsee. Pilatukselle pieni hetki Jeesuksen kanssa oli miellyttävä ja sopiva, varmasti mies tunnisti hetken ristiriidan. Totuuden käsittäminen on edelleen ongelma filosofeille ja ajattelijoille. Tämä tilanne: Jeesushan oli syytön, ei voida kieltää, sinänsä mikään ongelma, mutta kansan pelottava mekkala pakotti maaherran heikoksi miellyttäjäksi. Totuuden syvin olemus jäi tunnistamatta, eikä käsien pesu auttanut.
Pahuus sallii kidutuksen
johtamistapana
Ja muutamat
rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä
ja sanoivat hänelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä
poskelle.
Mk.14:65
Tuskin roomalainen laki salli juutalaisten kiduttaa temppelissä heimolaisiaan, tuskin moiseen oli juutalaisillakaan ohjesääntöä. Mutta nyt papit sallivat ja lupa yllytti kidutukseen, kerrankin huvin vuoksi. – Jeesus pysyi Jumalan vallan alla ja oli vaiti.
Ihminen ei siedä olla jonkun vallan alla, halu olla erillisenä Jumalasta aiheuttaa sisäisen tyhjyyden, ongelma on kapinassa. Kapina kuului ristille, koska sen alku oli paratiisissa. Kaikki pyrkimyksemme hallita omaa elämäämme ja asioitamme, (ilman Jumalan tahtoa) ovat siemeniä kapinaan. Yhtä lailla Pilatuksen päätös – oman aseman turvaaminen – oli kapinaa: välinpitämättömyys.
Päätöksen seurauksena sotilaat pukivat hänen yllensä purppura-vaipan, väänsivät orjantappuroista kruunun. Räikeydellä luotua roolia saattoi pilkata ja häväistä ja tyydytyksen saatuaan he riisuivat viitan, roolin. Vaikka viitta poistettiin, sen jälkeen todettiin Jeesuksen ansainneen tuomionsa, hänhän oli nyt syyllinen. Sotilaat eivät tehneet mitään laitonta, toteuttivat vain sitä, minkä esimiehet ja tuomio oikeuttivat. – Mutta kaksinkertaisesti kidutusta – sanat eivät riitä...
Kosto on pahuutta
Ihmisen halu kostaa saa tyydytyksen veren vuodatuksen
kautta, kun näkee toisen kärsimyksen, kivun ja nöyryytyksen. Toisinaan vihan
kohteen ei tarvitse olla oikea ja mitä tuskallisempi näky, sitä suurempi
tyydytys: Kukaan ei saa olla parempi kuin minä, eikä kukaan saa olla minun
tahtoni yläpuolella, ja minun totuuteni on totuus! Ylimielisyys, halu hallita,
sanoa toisen paikka maailmassa. Koston aikaansaama ratkaisu ei koskaan tyydyty;
käärme janoaa edelleen verta ja sieluja.
Rooli
Kun kansan ylin auktoriteetti käyttää valtaansa vääristellyn totuuden mukaan, se tulee antaneeksi alemmille viranomaisille ja kansalle luvan mielivaltaan ja vainoon. Kristityille maailmassa joku tulee pukeneeksi roolin, siis ei välttämättä ole totta, riittää että sai luvan pilkata ja vainota. – Eikä kukaan huomaa, onko annetulla roolilla mitään tekemistä ihmisen itsensä kanssa. Sitä ei edes kysytä! Näemme ajan merkkinä vääristellyn totuuden – ja roolit. Eikä kukaan tule väliin. Tai jos tulee, media huutaa punaisena ihmisoikeuksia, vedotaan yleiseen mielipiteeseen ja omaan totuuteen – mitkä kummallisella tavalla vääristyneet...
*
Onneksi Pilatus ei joutunut lehdistön hampaisiin, mutta joutui pitämään omana tietonaan tuskallisen syyllisyytensä ja rasvasi kuivia käsiään lopun elämänsä. Toisaalla Barabbas huomasi, että Toinen kuoli hänen puolestaan. Barabbaalle vapaus ja totuus olivat eri asia kuin Jeesuksella. Aamuauringossa Barabbas levitti vahvat käsivartensa, veti raitista ilmaa sisäänsä: tätä on vapaus, olipa lähellä: ”Ja nyt jatkamaan kapinaa.”
Me olemme kaikki barabbaita, me vain jatkamme… Tosin Jeesus ei ole enää ristillä, mutta synnit on kuitattu – preesensissä. Vapaus ja totuus on tässä. Mitä tulisi tehdä?
*
