 |
| Lähde: https://www.krell.fi/65-tampere /Puzzlefactory |
Joulu? "Tämä tapahtuu aina uudelleen joka vuosi”
Seimiasetelma, jota meille ikuisuuksien ajan on
esitelty joulukorteissa on tosiaan aikansa elänyt. En ole juuri ”joulukortteja”
nähnyt kuin sattumalta, yleensä niissä kuvataan jotain muuta kuin päivänsankaria.
Seimikuvat ovat kai peräisin myöhäisen keskiajan roomalaisten taiteilijoitten kuvauksia
katolisesta ja sentimentaalisesta äiti-Mariasta ja valtavasta kyvystä yhdistää
luomakunta. Seimikuvissa yhdistyy
luonnon tasapaino, on rauha, valkeus ja turvallisuus. Vielä enemmän se kuvaa
nykyaikaamme, vihreän ideologian ydintä, eikä siten ole aikansa elänyttä.
Kuten
Leena Huima sanoi jo 1990-luvulla puheessaan: ”hevosen lämmin henkäys lämmittää
lasta”: ei ole häiriöitä ihmisen ja eläimen rinnakkain elossa. Kun otetaan totuus,
ymmärretään, että tallissahan haisee, se ei ole hygieeninen paikka
synnytykseen, puhumattakaan eläimistä, jotka ehkä viettivät yönsä suojassa; sontaa varmasti kylkiä myöten, siellähän ne ovat maate. Ei siihen aikaan ollut
hevostyttöjä harjaamassa turkkeja kiiltäväksi ja puhtaaksi. Joku väitti, että
siellä olisi ollut jopa kameli – ja se kuulemma haisee erinomaisen pahalle. Miksei
vihreä liike voisi ottaa tämän aiheen vakavasti ja korottaa sen ihanteeksi
siitä, että Jeesus itse kunnioitti luontoa ja sen elinvoimaa syntymällä sen
keskelle?
Minulla on enkelikuvia, joissa kauniit
naisenkelit laskeutuvat taivaasta kuusipuita käsivarsillaan. Tämä taitaakin
olla vihreälle liikkeelle parasta, hyvin feministinenkin. Toisaalta ihmettelen,
miten taivaassa olisi puita ja mitä viestiä puut tuovat. Ei kuusipuu ainakaan
pelastanut ketään, mutta se ei liene enkelien ajatuskaan; joten voi olla että ovat vain taiteilijan ajatus ja harhauttamaa.
Kuusessa on taikaa
Joulukuusen alle laitetaan lahjat, latvaan
tähti ja koristeita oksille. Vanha perinne kertoo mielenkiintoisen näkökulman tästä. Ihminen palvoo puuta, koristelee sen, kantaa ja antaa sille lahjoja ja jossain
perinteisiin on kuulunut tanssi puun ympäri. Eikös kuulosta viattoman
hauskalta jouluiselta. Jos sitä katsoo epäjumalana, tulee kummallinen sekavuus
ajatuksiin.
Uskomatonta! Kuinka helppoa on lapsia pelotella joulupukilla, ollapa kiltti saadakseen lahjoja. Mutta ensin ne uhrataan kuuselle. Sen jälkeen
katsotaan, miten selvisit kiltteyden kanssa. Entäs tämä: pelottelepa sillä, että Jumala
saattaisi loukkaantua ja rangaistakin, jos palvot kuusipuuta, niin saat
rikollisen ja sekopäisen maineen. – Jumalan mielestä saatat ohittaa Hänen
alkuperäisen tarkoituksensa ja siksi Hänellä olkoon oikeus pahastua.
Eikös nyt tunnukin siltä, että olen näillä
muutamilla sanoilla olen vienyt kaiken kivan joulusta.
Tunnelmointia
Koska minulla on huono muisti, en muista
kaikkea, mitä kuulin jokin aika sitten näistä joulun ”kivoista” perinteistä. Hyvä niin. – Sen
voisin kuitenkin mainita, että joulu ja juhla yleensä vietetään jonkun asian ja
tapahtuman muistoksi - olennaista. Monet juhlat, kuten joulu (ja halloween) ovat
tosiasiassa nykyään pelkkiä outoja kummallisia uskonnollisia tapahtumia, (kauppiaitten juttu?) joita toistetaan
tavan takaa. Kun on aina tehty niin! Niistä puuttuu juhlan syy, ”kohde”, se
tapahtuma, juhlan aihe, on jäljellä vain ideologista tunnelmointia. Lahjoja,
kynttilöitä ja ruokaa saa kaupasta, joilla tunnelma sytytetään - ah. - Minulle tulee tyhjä olo.
Miten me
kaipaammekaan juuri sitä oikeata joulun henkeä, sitä tunnetta rinnassa, jonka
kuvitellaan tulevan, kun oikein kovasti ”yritetään tehdä” joulu. Miksi se ei
tapahdukaan? Joulun jälkeen alkaa tyhjä, tylsä ja yksinäinen arki. Lahjat
palautetaan kauppaan tai myydään nettikirpparilla, että vähän rahaa olisi
seuraavaan tilipäivään. Leikki loppui.
*
Mihin me tarvitsemme tällaista joulua? Mitä tarvetta se täyttää? Siitä
hyötyy kauppiaitten kassa, ja yrittäjät hymyää, samppanjat viimeisen
kvarttaalin tulosjuhlassa. Muille se on harhaa, petetyn surua, pettymystä.
Ja joka vuosi tämä tapahtuu aina uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti