Arkipahuus ja rappiomaailma 1/3

 

Olen jonkin verran lukenut viime vuosina pahuudesta, tuossa listaa. Kukaan kirjoittajista ei ole ratkaissut mistä tulee, miksi pahuus on, miten se voitaisiin poistaa. He kertoivat vain sen ilmenemisestä ja vaikutuksista.

 

Hyviä kirjoja voin suositella

Peck, M.Scott, Pahan psykologia, Kirjapaja,1989

Mûller, Thomas, Ihmispeto, kriminaalispsykologia, Ajatus Kirjat,2006

Heberlein, Ann, Pieni kirja pahuudesta, Atena,2011

Klaas, Brian, Pahan valta, kuinka se muuttaa meitä… Atena,2022

Hovi, Marjut, Kaunis pahuus, Perussanoma,2022

B.Carter Hett, Demokratian kuolema, kuinka Hitler nousi valtaan, WSOY,2018

Gembäck, Peter, Knutbyn murha, srk:sta kultiksi

Lauerma, Hannu, Pahuuden anatomia, Edita,2009

Kershaw, Ian, Peroonallisuus ja valta, Euroopan diktaattorit, Docendo

Arendt, Hannah, Totalitarismin synty, Vastapaino,2013, alkuper.1950

Arendt, Hannah, Eichmann Jerusalemissa, raportti pahuuden arkipäiväisyydestä, Docendo,2016

Hlevnjuk,Oleg.V., Stalin, diktaattorin uusi elämänkerta, Otava,2019

Pursiainen, Christian, Trotski, Gummerus,2012

”Pahuuden olemukseen kuuluu, että ei nujerreta uhria tarkoituksettomasti silkan sadistisuuden vuoksi. Järjestelmä, joka onnistuu tuhoamaan uhrin jo ennen kuin tämä astuu mestauslavalle --- on ylivoimaisesti paras pitämään kokonaisen kansan orjuudessa ja nöyryydessä. Vastaanhangoittelu ja kapina kostautuvat kiduttamalla, kostona, pitkällisenä tapahtumana. Vielä jos omaiset tai joukkokapinassa mukana olevat ovat näkemässä tai hyvin tietoisia tekojensa seurauksesta.” (Arendt) Kysymys oikeastaan kuuluu, mikä saa ihmisen lähes nautinnollisen kokemuksen takia toista ihmistä kiduttamaan, alistaa ja nöyryyttää… mitä mielihyvän tunnetta tämä täyttää.

Olemmehan huomanneet pahuuden lisääntyneen. Se kertaantuu, ja pahuuden mopo on karannut käsistä – määrään ja yleisyyteen nähden. Toistolla on merkitys. Kuten pahuus, myös hyvyys lisääntyy, kun toistetaan, mutta jostain syystä hyvyyden ei halutakaan lisääntyvän. Tulee ilmeisesti niin vaikea olo, jos kohtaa hyvyyttä – sitä ei pysty ottamaan sellaisenaan vastaan, on epäily, jollakin varmaan ketunhäntä kainalossa: miksi minulle joku osoittaisi hyvyyttä ilman vastinetta. Minkä takia hyvyys ei ”maistu”, vaikka aina kaipaa hyvyyttä ja kauneutta. Ehkä ei edes tiedetä, miltä hyvyys tuntuu, miltä sen pitäisi tuntua tai miten siihen vastataan, otetaan vastaan, ja mitä hyvyydellä tehdään.

Olen kevään aikana lukenut kauan aikomani Hannah Arendt’n perusteellisen kirjan pahuuden arkipäiväisyydestä. Kirjan moni tunnistaakin, herättänyt aikanaan kuohuntaa. Julkaisun jälkeen Arendt’a syytettiin Eichmannin puolustelusta ja joidenkin asianhaarojen vääristelystä; tulkitsijoita löytyi ympäri maailmaa. Tosiasiassa päätettiin, että oli juutalaisten oma asia tuomita vihollisensa (Arendt,27). Nürbergin oikeudenkäynneissä … syytetyt olivat syytettynä rikoksista eri kansakuntien jäseniä vastaa (emt.26). Ei siis siitä, mitä juutalaisille tapahtui, siksi Eichmannin oikeudenkäynti tapahtui Israelin maaperällä. Nürbergissä tuomion sai mm. viidentuhannen juutalaisen teloittamisesta toinen upseeri 10 vuotta, toinen viiden vuoden pakkotyötä – vertailuksi: joku sai kuuden saksalaisen kommunistin taposta elinkautisen. Olihan vielä 60-luvulla natsijohdon virkamiehiä edustavilla ja korkeilla palkoilla; eihän heitä voi syyttää, ovat tärkeitä virkamiehiä. Hekin tekivät, kuten oli käsketty! Samoin Eichmann, sanoi, ettei hänellä ole mitään juutalaisia vastaan, hänen omatuntonsa oli puhdas. Miten pahuus ilmenee tuossa, huomaatko, kuka onkaan Se Pahis tässä? Kirja, raportti, avaa asiaa, kirjoittaja oli psykiatri ja journalisti; eihän häntä voi syyttää pahuudesta, vaikka tutki syyt ohi suvaitsevuuden.

2. maailmansodan alla, 30-luvulla, kyti samanlainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen ilmapiiri kuin nykyään, myös Suomessa. Nytkin julistavat jotkut, että kun juutalaisongelma saataisiin ”järjestykseen”, voisimme paremmin. Natsien ideologia, judenrein, ”loppuratkaisu” tarkoitti vapautta juutalaisista – niin kuin he olisivat jotain häiriköitä, oli syyt joita ei saa sanoa ääneen. Toisaalta, ihmisen monimutkainen sielu, on helppo siirtää oma pahoinvoinnin syy toiselle. Kun löydetään joku, siirto sellaiselle, jonka ymmärretään jaksavan kantaa meidän taakat. Esim. Israel nähdään vahvana – vaarallisen vahvana – onhan heillä vahvat puolustusvoimat, josta riittää joka ilmansuuntaan asemia (harva maa saa naapureiltaan niskaansa pommeja [vv.2023-25] samaan aikaan seitsemältä eri suunnalta!). – Israel jaksaa kantaa, ottaa pahan, meidän omatuntomme on puhdas; ja Jumalahan on heidän, pitäköön huolta.

Sain juuri luettua loppuun toisen sitkeän ja paksun kirjan, uusittu historia Stalinista, vallanhimosta, vainoharhoista; silloin vasta pahuuden arkipäiviä olikin. Hän murhautti, teloitti, kidutti kuoliaaksi enemmän omia kansalaisiaan kuin kukaan muu kansanjohtaja ikinä. Stalin tapatti kaikki joita epäili, siksi virkamiesten piti etsiä syitä tai jos ei löytynyt ne keksittiin, ja jos ei tunnustusta irronnut, kidutettiin lisää – ja ammuttiin lopuksi. Kiinan ”kiintiöistä” en tiedä, tosin sieltäkin kävivät Stalin opissa, samoin Pohjois-Korean Kim (puna-armeijan upseeri) myös oli Stalinin opissa. Hitler luki ahkerasti Nietzschen oppeja, eivätkä ne sen kummempia teorioita ja utopioita olleet kuin Marxin ja Leninin, samalla tavalla valtaa otettiin haltuun. Maailmanvalloittajiksi he kaikki pyrkivät, yksin valtaistuimella, kuten muinaiset nerot.

*

Valtaa lujitetaan järjestämällä ihmismassoille epävarmuutta, sekavuutta ja kaaosta, mitkä ovat ilmiselvä pahuuden ilmenemisen merkki. Korkealta voi pudota vain alaspäin, lisäksi siellä tuulee ja on yksinäistä. Sekin on hyvä panna merkille, että vallalla on raja, tila ajanjaksona, kierteenä kuten pianojakkara. Sen romahduksessa voi käydä pahasti.

Mistä pahuus tulee? Miten se saataisiin poistettua? Entä miksi syytämme Jumalaa siitä, että on kärsimystä ja pahuutta? Tai miksi pahuus saa tilaa? On pakko keksiä jokin ratkaisu tähän, koska noista kirjoista en sitä löytänyt. Hyvyyskin kärsii edelleen, sitä ei haluta löytää edes uutisiin.

Tätä täytyy miettiä... Ehkä seuraavaan blogipätkään jotain.

 

 

 

Miten marttyyriksi päädytään, miten se koskee

 

 
Unessa luin jotakin Raamatusta, mutta se jäi kesken, kun heräsin. Kun kerran olin hereillä, rukoilin, että löytäisin ko. kohdan.  Ja sain sen: Matt 10:21
- Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.
- Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman.(v1992)
Mietin mitä tämä tarkoittaa, en muistanut unesta mitään.
Sitten mieleeni tuli sana: yhteys.
 
Jos ei ole ystävien välillä todellista yhteyttä eikä löydy yhteistä huolenpitoa, se on alku marttyyriudelle. Se on vainon siemen. ”Ja veli antaa veljensä…ja isä lapsensa… kuolemaan…” Perheessä siis! Luottamuksen puute, petturuus, kaksinaismoraali, pahuus, valheet. Yksin jääminen.. Onhan monia sanoja ja ajatuksia, joita voidaan liittää ei-yhteyteen – tilaan, josta puuttuu lempeys, rakkaus, huolehtiminen.  Ja kun puuttuu uskovien välinen yhteys, elämä voi olla puutteita täynnä ja hankalaa. Kun sitten kristinusko kielletään, tunnustavana kristittynä voi elämä tulla jopa vaaralliseksi. Kehen voi enää luottaa.

*
 
Mikä estää yhteyden?
”Valta ei turmele, vaan pelko vallan menettämisestä turmelee.” Se on yksi vainon syy.
”Uskovat eivät tiedä olevansa Jumalan temppeli.” Tyhmyys tiivistyi.
”Jokaisella sama tarve, kertoa ja puhua. Kuka kuuntelisi?” Ei kukaan.
”Kiire ja oman hyvän etsiminen.” Itsekeskeisyys.
”Kun ei jaksa jäädä kuulemaan…” Ihan tarpeeksi ahdistusta muutenkin.
”Mua ei kiinnosta…” Ajatukset muualla, tehty kiire.
”On vaikeata antaa jonkun auttaa mua.” En mä nyt niin huonosti voi.
”En tule ulos piilosta… pieni sydän täynnä…” Pelottaa, ylpeys.

*

Moni uskova pohtii hengellisyyttään lähinnä ajatusmaailman ja pään ajatusten mukaan, eikä välttämättä voi hyvin; todellinen usko ei voi olla päässä, aivot eivät ymmärrä uskoa; usko kasvaa hengessä. Jostakin jonkun sanat tähän: ”Nykyisin joidenkin uskovien henki on kovin heikko, koska he eivät ole rakentaneet sisäistä ihmistään… laiminlyöneet sisäisen ihmisensä. Jumala puhuu henkeemme – ei päälle” (ei siis aivoissa). Jos Jeesuksen Henki asuu hengessämme, Hän puhuu sieltä käsin. Yksilönä tulee vahvistaa uskoa, jotta tietää ja tuntee ajan merkit ja kuulee oikein. Myös yhteys toimii, koska Henki on sama.

*

Ihme on siinä, että yleensä elän ja hengitän – se on ilmi selvä tieto Luoja-Jumalan rakkaudesta. Siksi saan omistaa todellisen rauhan.

”Vallankumouksellista on kun ihminen muuttuu – se aiheuttaa vastustusta.” Mihin vertaat?

Voit olla vaarallinen vallan omistajalle.

”Syvimmät ajatukset ovat sydämessä.” Sydän on kipeä, se ei voi puhua.

”Oksat vihannoivat vain puussa pysyen... Kiitämme perheestämme.” Hedelmät kasvavat oksassa vain olemalla.

Kohtaamme pettymykset, ilot ja yllätykset toistemme rinnalla. Ilman kateutta.

*

Olispa ystäviä jotka tietävät, mitä minulle kuuluu.

Syrjitty tai kokemus tulla syr­jityksi

 

Kelpais raha minullekin

En yleensä halua ottaa kantaa blogissani poliittisiin ja vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Osaamiseni, tietoni ja sanan käsittäminen ei yllä akateemiseen väittelyyn. Mielipiteitähän silti lyötyy, eri asia, meillä kaikilla. 

- Nyt kyllä pitää jotain sanoa - tulla kaapista - ärähtää.

Uskon, että tuota ko uutisen mainitsemaa täkyä ryhdytään käyttämään rahasampona vähän joka kunnassa.

Yh­den­ver­tai­suus- ja tasa-ar­vo­lau­ta­kun­ta on val­tio­neu­vos­ton ni­mit­tä­mä it­se­näi­nen ja riip­pu­ma­ton oi­keus­tur­vae­lin. Sen teh­tä­vä­nä on an­taa oi­keus­suo­jaa niil­le, jot­ka ovat ko­ke­neet tul­leen­sa syr­ji­tyk­si tai tul­leen­sa syr­jin­tään liit­ty­vien kiel­let­ty­jen vas­ta­toi­mien koh­teek­si. 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/45740116-e9be-45d4-8465-32e3a547be82

Olisinpa tiennyt, että tällainen elin on ollut olemassa

Olen joutunut olemaan tilaisuuksissa, joissa on avoimesti pilkattu Jeesusta ja kristittyjä, joiden elämänkatsomus on Raamatusta nousevien arvojen mukainen. Myös minua itseäni on syrjitty, on vaiennettu, suu suljettu: tyhmänä pidetään. Näistä on vuosia, mutta joko minäkin saisin taannehtivasti korvausta, vaikka edes sen yhden kerran – kuten uutisen lapsi, 1500 euroa. Kelpaisi! Riittäisi kivusta, tulis tasoitusta. Näitä tilanteita on ollut useita, kymmeniä, vuosien mittaan.

Paljonkohan sais? Kannattaisiko tehdä valitus, koululleni ja työnantajille.

Nyt vain kaikki valittamaan ja vaatimaan 1500 euroa per laaki, kun on jouduttu istumaan ja tuijottamaan vaikkapa "vain" tonttunäytelmiä ja pääsiäisnoitanäytelmiä, eikä kukaan ole kysynyt haluanko, tykkäänkö – tai tykkääkö herkkä lapseni. Kärsitty. Loukattuna. Mielensäpahoittajana. Pakotettuna. Siinä ja sen jälkeen. Taannoin kuulin, eräs uskova nuori sai shokin, kun filosofian tunnilla opetettiin lähtökohtia, apinoita, homoja, seksiä ja mitä vielä, en muista mitä kaikkea kertoi. Hänet opettaja nauroi ulos luokasta. Nyt vois hänellekin riittää – sovinnolla ja kohtuudella – 15.000 euroa, hyvä summa taannehtivasti korkojen kera. Loukatusta mielestä ja maineen menetyksestä, kivusta, kuten tuo 8-vuotias sai (kun muisti kuulleensa sanan Jeesus?). Toivottavasti lapsi saa itse ostaa jotakin järkevää, ja voi hyvin.

Tai sitten ei

https://www.hameensanomat.fi/uutissuomalainen/8078856