Teekannu on laskeutunut

 

Nyt se nähty.

J-B Rousseaun teekannu on laskeutunut avaruudesta. Se on mun puutarhassa tolpan päällä. Sitä ei siis enää ole muualla, joten kaikki spekulaatiot täytyy lopettaa – siis, tiedäthän – hänhän väitti, ettei kukaan voi todistaa, etteikö olisi avaruudessa teekannu kiertämässä. Mies väitti, ettei kukaan voi kumota teekannun olemassaoloa. Rousseaun teekannun ideana on, ettei kenelläkään ole taakkaa todistaa väitettä vääräksi. Todistustaakka kuuluu sille, joka väittää jotain todeksi, näin taakka pyritään siirtämään kristityille: onko Jumala olemassa. Lentävien teekannujen tapauksessa Jumalaa verrataan lentävään teekannuun (aineellinen objekti) teismin Jumalaan (aineeton entiteetti); että ihan kuin universumissa asustava Jumala olisi yksi ”kappale” lisää muiden joukossa (A.Markkanen).  

Voimmeko todella verrata Jumalaa teekannuun! Onko siis hyvin lapsellista uskoa Jumalaan – tai lentäviin, pieniin teekannuihin. Turhautuminen johtuu siitä, että mieli hahmottaa ja uskottaa vain materian kautta asioita: jos joku on olemassa, sillä on materia, aine. Jos jollakin ei ole materiaa itsessään, sitä ei voi olla olemassa. Kuitenkaan Jumalan olemassaoloa ei pystytä todistamaan Hänen puuttumisestakaan. Vaikka puuttuu todistettava aine. Okei, tuulen me hyväksymme, aineettomana, mutta voimme havaita tuulen vaikutukset monipuolisesti, eikä kukaan kyseenalaista tätä.

Samaan huuhaasarjaan kuulunee uusi käsite, jota joissain piireissä on pyritty yleistämään, musta joutsen, joka kuvaa äkkinäistä muutosta, mahdoton ennustaa, poikkeava, tavanomaisten odotusten ulkopuolella, ei tunnisteta menneisyyttä, eikä mikään viittaa sen olemassaolon mahdollisuuteen. Nämä viisaat narraavat (tuletko naurunalaiseksi?), että kukaan ei voi toisinkaan väittää, mustaa joutsenta vain ei ole vielä löydetty, ehkä se on olemassa – jossakin. Ihan kuin lentävästä teekannustakaan ei ole todisteita ettei se olisi olemassa!

 

Näin ihmisiä harhautetaan, ohjataan kiinnittämään huomio ”reunailmiöihin” – seikkoihin, joitten vaikutus on tarkoitettu ajattelun sekoittamiseksi. Ajattelun hämmentäminen ja harkinnan epävarmuus ovat yksi vallanhalun tavoitteita.

Minun koirani, JackRusselli, yrittää monesti harhauttaa minua, se ei suostu aina yhteistyöhän ja vaatii etuoikeuksia. Se pitää joitakin asioita itsestään selvinä, vaikka minulla on eri käsitys: se vain toimii, kuten omistaisi minut ja kotini. Selvä merkki vallanhalusta! Palautus päiväjärjestykseen tapahtuu toisinaan niskanahasta kiinniottamisella, ei tarvitse korottaa ääntä – kevyt koira on helppo nostaa ilmaan – eikä näytä että siihen edes sattuu, silmät vaan muljahtavat, katsoo minuun ja korvat taittuvat hiukan(!) taakse – kuin alistumisen merkiksi. Me ihmiset olemme Jumalan edessä vähän samanlaisia. Meillekin tulee joskus tunne, että joku ottaa niskasta kiinni. 

* Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. (Ps.8:4-9)

*

Kyllä Raamatusta löytyy samaa, joka on yhtä outo kuin ”teekannu”, mutta tämä kuuluisuus oli todistettavasti olemassa, vaikka ei tiedetä menneisyyttä. ”Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, meni ja siunasi… Hänellä ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava – hän pysyy pappina ainaisesti. Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan…”  (Heb.6:1-4) Melkisedek on esikuva Jeesuksesta – ja Hänen olemassaoloaan ei kukaan kiistä.