Juuret syvällä metsässä
Kylän – josta aion kertoa – talot ovat aikoinaan olleet taajaan
ripoteltuja, metsän siimeksessä – ikkunoista ei juuri huudeltu naapuriin. Toisin
kuin nykyään. On kovin harmillista, että corona vei työnteon etähommiksi, niin tutun kylän teillä ja aitovierillä ei juuri näe ketään ihmisen näköistä. Lähes
joka torppaan syntyi joko keittiön komeroon tai eteisen vaatehuoneeseen
kotikonttori, jossa on langaton yhteys ulkomaailmaan. Ihmiset sulkeutuivat
bittiavaruuden ja magneettikenttien pyörteisiin komero-konttoreihinsa; eikä
kukaan ole huolissaan miessukusolujen hyvinvoinnista…
Meille jäi huoli komeroitten magneettikentistä ... Jatkuu
&
Lakki tiesi kaiken
Mies heitti lakkinsa portin pielen roskalaatikkoon. Se tietää kaikki hänen salaisuutensa, ja nyt se loppuu. Hän kulkee tästä lähtien lakitta ja pitää ajatukset ominaan.
- En minä muista. Onko sillä niin väliäkään... enää. Mies hieroo parransänkeään ja maiskauttaa tekohampaitaan, muistaa lakin...
Jatkuu: Elämäntarinaa...
&
Rouvani, topakka emäntä
Rouvani, emännän näköinen ja kokoinen, komea katsella ja kipakka luonteeltaan, ihana intohimoni kohde uhkeine lanteineen ja etupuskureineen, lähelle ei pääse kuin narraamalla. Hän seisoi isäni talon eteisessä avoimen kaapin edessä kourat lanteilla.
- Missäs on minun kaulimeni! Ääni kuului pihalle saakka...
Tämä on kirjoitettu vuonna 2014 Opiston kurssilla. Oli hauska kirjoittaa, teksti syntyi ihan itsestään. Saimme 8 eri sanaa, jotka piti löytyä tekstistä.
&
Meren äärellä
Kaverusten lomaviikko ei alkanut hyvin.
Tämä on kirjoitettu Setlementin kirjoitusryhmässä, 2020, vähän sitä tuunasin ja korjailin. Otimme jostain kirjasta lauseen, ja siitä se ajatus lähti...
&
Punahilkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti