Teekannu on laskeutunut

 

Nyt se nähty.

J-B Rousseaun teekannu on laskeutunut avaruudesta. Se on mun puutarhassa tolpan päällä. Sitä ei siis enää ole muualla, joten kaikki spekulaatiot täytyy lopettaa – siis, tiedäthän – hänhän väitti, ettei kukaan voi todistaa, etteikö olisi avaruudessa teekannu kiertämässä. Mies väitti, ettei kukaan voi kumota teekannun olemassaoloa. Rousseaun teekannun ideana on, ettei kenelläkään ole taakkaa todistaa väitettä vääräksi. Todistustaakka kuuluu sille, joka väittää jotain todeksi, näin taakka pyritään siirtämään kristityille: onko Jumala olemassa. Lentävien teekannujen tapauksessa Jumalaa verrataan lentävään teekannuun (aineellinen objekti) teismin Jumalaan (aineeton entiteetti); että ihan kuin universumissa asustava Jumala olisi yksi ”kappale” lisää muiden joukossa (A.Markkanen).  

Voimmeko todella verrata Jumalaa teekannuun! Onko siis hyvin lapsellista uskoa Jumalaan – tai lentäviin, pieniin teekannuihin. Turhautuminen johtuu siitä, että mieli hahmottaa ja uskottaa vain materian kautta asioita: jos joku on olemassa, sillä on materia, aine. Jos jollakin ei ole materiaa itsessään, sitä ei voi olla olemassa. Kuitenkaan Jumalan olemassaoloa ei pystytä todistamaan Hänen puuttumisestakaan. Vaikka puuttuu todistettava aine. Okei, tuulen me hyväksymme, aineettomana, mutta voimme havaita tuulen vaikutukset monipuolisesti, eikä kukaan kyseenalaista tätä.

Samaan huuhaasarjaan kuulunee uusi käsite, jota joissain piireissä on pyritty yleistämään, musta joutsen, joka kuvaa äkkinäistä muutosta, mahdoton ennustaa, poikkeava, tavanomaisten odotusten ulkopuolella, ei tunnisteta menneisyyttä, eikä mikään viittaa sen olemassaolon mahdollisuuteen. Nämä viisaat narraavat (tuletko naurunalaiseksi?), että kukaan ei voi toisinkaan väittää, mustaa joutsenta vain ei ole vielä löydetty, ehkä se on olemassa – jossakin. Ihan kuin lentävästä teekannustakaan ei ole todisteita ettei se olisi olemassa!

 

Näin ihmisiä harhautetaan, ohjataan kiinnittämään huomio ”reunailmiöihin” – seikkoihin, joitten vaikutus on tarkoitettu ajattelun sekoittamiseksi. Ajattelun hämmentäminen ja harkinnan epävarmuus ovat yksi vallanhalun tavoitteita.

Minun koirani, JackRusselli, yrittää monesti harhauttaa minua, se ei suostu aina yhteistyöhän ja vaatii etuoikeuksia. Se pitää joitakin asioita itsestään selvinä, vaikka minulla on eri käsitys: se vain toimii, kuten omistaisi minut ja kotini. Selvä merkki vallanhalusta! Palautus päiväjärjestykseen tapahtuu toisinaan niskanahasta kiinniottamisella, ei tarvitse korottaa ääntä – kevyt koira on helppo nostaa ilmaan – eikä näytä että siihen edes sattuu, silmät vaan muljahtavat, katsoo minuun ja korvat taittuvat hiukan(!) taakse – kuin alistumisen merkiksi. Me ihmiset olemme Jumalan edessä vähän samanlaisia. Meillekin tulee joskus tunne, että joku ottaa niskasta kiinni. 

* Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. (Ps.8:4-9)

*

Kyllä Raamatusta löytyy samaa, joka on yhtä outo kuin ”teekannu”, mutta tämä kuuluisuus oli todistettavasti olemassa, vaikka ei tiedetä menneisyyttä. ”Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, meni ja siunasi… Hänellä ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava – hän pysyy pappina ainaisesti. Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan…”  (Heb.6:1-4) Melkisedek on esikuva Jeesuksesta – ja Hänen olemassaoloaan ei kukaan kiistä.

Satu suuresta avioerosta

Lewis, C.S_Suuri avioero, Kirjapaja 2014 (1946)

 

Kirjan nimi on harhaanjohtava, tosin tarina kertoo hyvän ja pahan avioerosta. Lewis halusi osoittaa, miten mahdotonta on hyvän ja pahan yhdistäminen: sulauttaminen. Ero tullaan todistamaan.  Kyse on haamujen turistimatkasta helvetin esikartanoista taivaan ruohikoille, missä erilaiset uskonnolliset ajattelut ja filosofiat esiintyvät kovin naurettavina. Hyvän ja pahan erottaminen, valintojen tekemisen vaikeus ja armo ovat pääteemoja. Helvetistä päin katsottuna taivas näyttäytyy inhottavana, vastenmielisenä ja asukkaat ylimielisinä. Nuo ajatukset meissä eivät tunnu missään eikä miltään, mutta tavallisen yleisesti – asiaan perehtymättöminä – voimme todeta ne paikkansa pitäviksi.

Ero

Sitten kun Jumala nousee: kun Aika tulee, Jeesus astuu alas ja Jerusalem on oleva hänen astinlautansa. Tämä on fakta ja pitää kutinsa. Hän tuo tullessaan uuden taivaan ja uuden maan. Tämän voisi kuvitella Lewisin mielikuvilla näin: … auringonnousu ampui Ajan kuoliaaksi ja ajoi pakoon kaikki kuvitellut ja epätodelliset muodot. ”Aamu, aamu on tavoittanut minut ja olen haamu…” kauhistui minä-kertoja (s.156). – Mitä tästä tarinasta jäi käteen? Ainakin sen opin, että tahdon pitää puhtaana suuni ja ajatukseni ja erottaa mielen tavat helvetin tavoista toimia. Helvetissä kaikki on väärin. Minä kuulun taivaaseen ja siellä kaikki on oikein ja totta.

”Paha voidaan nollata, mutta siitä ei koskaan kehity hyvää” – tämä on fakta, kuuluu luontoon, luonnollisuuteen. Jos pahuus saa koskea jotakin, saa se hyvän pilaantumaan. Ruoste autossa ei tee autosta hyvää. Eikä aika paranna mitään – jos joku niin on voinut edes uskoa; se korkeintaan unohdetaan. Että eteenpäin katsomisessa jotenkin joku voisi korjaantua tai eheytyä? (Tietysti, jos ja kun yliluonnollinen on Jumalan valinta ja lahja ihmiselle, ihme on eri asia, eikä nyt puhuta siitä.)

Kun ei ole kokenut totuutta muulla tavalla kuin abstraktin älyn kautta, odotuksena on luulo ”totuuden…lopullisuuden ideassa olevan jotakin jäykistävää ja pysähtyneisyyttä, mikä tuhoaa sielun tehokkaammin," koska mitään janoa johonkin valmiiseen totuuteen emme halua edes etsiä: ”se olisi piste älylliselle ajattelulle.” Haluamme kyseenalaistaa kaiken, ja siten jäädä ikään kuin roikkumaan pelkkään spekulaatioon, löytämättä asiaa itseään. Luonnonmukaista, mutta miksi ei löydy halua perehtyä? Siksi koska luottaminen omaan älyyn on luja – kiveen hakattuna – epäily voi paljastaa itsessä majailevan pienuuden. Tämä on helvetin totta.

Sekin tulee huomattua, että ihmisten kesken löytyy valitettavaa kateutta. ”Mielialat näyttävät nykyään olevan huonommin hallittavissa kuin koskaan aiemmin,” sanoi kirjan minä-henkilö jo 1940-luvulla. Ajallisuutemme tunneilmasto, pahuuden olemassaolo heijastuu ehkä helvetin seurakuntakokouksista, ovat jopa sieltä lähtöisinkin. Kukaan ei ole todistanut toisinkaan! Saattaapi joku pohtia helvetissäkin – kuten kirjan piispa – kristinuskon erilaisia versioita, miten se toimisi paremmin, miten kristinuskosta olisi tullut parempi, jos Jeesus ”olisi saavuttanut täyden miehuuden”. Unohdettaisiin vain risti. Ei tuo outoa ole: ylösnousemus aina ollut kiistelty ja kiistetty. Tuskin ratkaisu löytyisi helvetissä.

Oletamme tosiaan, ettet voi mennä ”sinne kaikkien noiden ihmisten joukkoon tällaisena. Ajattele nyt, he näkevät sinut!” Tarvitaan jotain menestymisen näkyvää.  Eikä ne annakaan kaivattua turvaa; petosta vain ei myönnetä, peljätään paljastumista, jokin estää tulemasta ”valoon”. Joku toinen taas ”mariseminen on tullut tavaksi” – kyllästymme heihin. Helvetin tapa heijastuu ajattelussamme. Taivaassa tuo kaikki on poissa – et tarvitse sitä – uskalla astua totuuden sisälle, koska taivaan tapa on ihana.

 

Oikeassaoleminen löytää sukulaisia helvetissä

”Rakkaudettomien ja itse itsensä vankilaan sulkeneiden vaatimus, että heidän pitäisi saada kiristää koko maailmankaikkeutta; ennen kuin heidän onnensa olisi tyydyttävää – heidän ehdoillaan, kukaan muu ei saa maistaa iloa.” (147) Tämä tässä, jos mikä, on todellisen älyn ylistystä, kuka nyt rakkaudesta puhuu! ”He halusivat laajentaa helvetin, tuoda sen ruumiillisesti taivaaseen, jos suinkin voi.” Käännytysintoiset haamut – edelleen, vaikka kuolleet – kehottivat autuaita ravistamaan irti kahleensa, pakenemaan onnellisesta vankilastaan, repimään paljaaksi… ja ottamalla ”taivaan omakseen yhteistyössä helvetin kanssa”. Miten brutaali ehdotus! Pahuus ja hyvyys eivät voi yhdistyä! Ei pimeys ole voimaa, jo yhden kynttilän valo saa pimeyden väistymään! – Jumalan ydin on hyvyys ja hyvyyden ydin on Jeesus, johon kaikki palautuu ja laajenee. A-teistinen maailmamme tuntee sen älykkyyden, jota muka tarvittaisiin taivaassakin – helvetin kontrollissa. Pimeyden pahuutta ei voi viedä edes taskussa taivaaseen, vaikka jotkut takovat yin&yang-parkkikolikkoja pysähdykseen ja jäykistämiseen.

 

Pienuus vs suuruus

Koko helvetti on …”pienempi kuin atomi”… joten kelpaamattomuuden, arvostelumielen tai muilla elämää alentavilla sanoilla ja ajatuksilla ei ole painoarvoa (kevyttä) verrattuna iloon – tämä on syytä muistaa kun valitaan sanoja sanottavaksi. Sillä kaikilla yksinäisyydellä, ahdistuksilla, vihalla, kateuksilla, haluilla ei ole minkäänlaista havaittavaa painoa (tunnettavuutta) helvetissä, missä vain epäluottamus ja kateus haisevat sumussa. Helvetti omistaa myös kaiken, mikä ei ole todellisuutta ja sen tarve syöttää syvältä lähteviä valheita ihmiseen, tulee paljastetuksi. Kadotettu sielu ei ole mitään, se on kutistettu, sulkeutunut itseensä; hänen nyrkkiänsä ei voi aukaista vastaanottamaan lahjaa, hampaat kiristyvät yhteen, suuta ei avata ravinnolle, ja silmät pysyvät tiukasti kiinni etteivät näkisi (151). Mitä tällä kaikella olisi tekemistä taivaan suuruuden, ihanuuden ja todellisuuden kanssa!

Hän laskeutui nelinkontin maahan … ja osoitti ruohonkorren kärjellä halkeamaa maassa. Se oli niin pieni, juuri havaittava.  ”Halkeama, josta tulitte, ei varmasti ole tätä suurempi. Matka ei ollut pelkkää siirtymistä paikasta toiseen, bussi ja te sisällä kasvoitte suuremmaksi…” jotta haamut saattoivat tulla Kuoleman varjon maasta Elämän varjon maahan. (149) Niiden todelliset ajatukset ja arvot heijastivat helvetin pahuudesta, mitättömyyden pienuudesta, mistä taivaan iloiset henget eivät tienneet mitään.

*

Eräs ystävä oli tutkinut tarkkaan atomeita ja muita tuollaisia pieniä asioita tieteen alalta ja kertoi kvarkeista, piti niistä luennon. Ymmärsimme sitten Jesajan sanoja uudella tavalla.

- Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän --- Kaikki kansakunnat ovat niin kuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä. Jes 40:15-17

 

*

Taas sama juttu - joulu!

 

Tämä tapahtuu aina uudelleen joka vuosi

Kuten tämänkin tekstin tein vuosi sitten ja sitä edellisenä

Onko mikään muuttunut?  Suunta ainakin löytyy: ihminen alkaa olla kyllästynyt jouluun ja siihen markkinanäytelmään jota pääasiassa kauppiaat - tai ne jotka haluavat rahasi - pyrkivät luomaan illuusioita "hyvästä joulusta". On Suomeen tullut jo ajatus X-mas - mikä lie. No tuntematonhan se yleensä x.

Tässä vanhat ajatukset jälleen toistona - kuten kaikki muukin joulussa. 

Seimiasetelma, jota meille ikuisuuksien ajan on esitelty joulukorteissa on tosiaan aikansa elänyt. En ole juuri ”joulukortteja” nähnyt kuin sattumalta, yleensä niissä kuvataan jotain muuta kuin päivänsankaria. Seimikuvat ovat kai peräisin myöhäisen keskiajan roomalaisten taiteilijoitten kuvauksia katolisesta ja sentimentaalisesta äiti-Mariasta ja valtavasta kyvystä yhdistää luomakunta. Seimikuvissa yhdistyy luonnon tasapaino, on rauha, valkeus ja turvallisuus. Vielä enemmän se kuvaa nykyaikaamme, vihreän ideologian ydintä, eikä siten ole aikansa elänyttä.

Ekologinen talli ja vastasyntyneen hygieniaongelma

Kuten Leena Huima sanoi jo 1990-luvulla puheessaan: ”hevosen lämmin henkäys lämmittää lasta”: ei ole häiriöitä ihmisen ja eläimen rinnakkain elossa. Kun otetaan totuus, ymmärretään, että tallissahan haisee, se ei ole hygieeninen paikka synnytykseen, puhumattakaan eläimistä, jotka ehkä viettivät yönsä suojassa; sontaa varmasti kylkiä myöten, siellähän ne ovat maate. Ei siihen aikaan ollut hevostyttöjä harjaamassa turkkeja kiiltäväksi ja puhtaaksi. Joku väitti, että siellä olisi ollut jopa kameli – ja se kuulemma haisee erinomaisen pahalle. Miksei vihreä liike voisi ottaa tämän aiheen vakavasti ja korottaa sen ihanteeksi siitä, että Jeesus itse kunnioitti luontoa ja sen elinvoimaa syntymällä sen keskelle?

Kuusessa on taikaa

Minulla on enkelikortti, jossa kauniit naisenkelit laskeutuvat taivaasta kuusipuu käsivarsillaan. Tämä taitaakin olla vihreälle liikkeelle parasta, hyvin feministinenkin. Toisaalta ihmettelen, miten taivaassa olisi puita ja mitä viestiä puut tuovat. Ei kuusipuu ainakaan pelastanut ketään, mutta se ei liene enkelien ajatuskaan; joten voi olla että ovat vain taiteilijan ajatus-harhauttama.

Joulukuusen alle laitetaan lahjat, latvaan tähti ja koristeita oksille. Vanha perinne kertoo mielenkiintoisen näkökulman tästä. Ihminen siis palvoo puuta, koristelee sen, kantaa ja antaa sille lahjoja ja jossain perinteisiin on kuulunut tanssi puun ympäri. Eikös kuulosta viattoman hauskalta jouluiselta. Jos sitä katsoo palvontakohteena, tulee kummallinen sekavuus ajatuksiin.

Lapsia saa pelotella

Uskomatonta! Helppoa on lapsia pelotella joulupukilla, ollapa kiltti saadakseen lahjoja. Kiltti pitää olla koko elämän - jotta saa lahjoja. Mutta uhrataanpa ne ensin kuuselle. Sen jälkeen katsotaan, miten selvisit kiltteyden kanssa. Entäs tämä: pelottelepa sillä, että Jumala saattaisi loukkaantua ja rangaistakin, jos et ole kiltti, tulee kuumia kiviä.  Tai olet ansainnut sekopäisen maineen. 

– Entä jos Jumalan mielestä ohitat parhaan lahjan, Hänen alkuperäisen tarkoituksensa? Olkoon Hänellä oikeus pahastua, kun Lahja ei kelvannut. Sekin pelottaa.

Eikös nyt tunnukin nyt siltä, että olen näillä muutamilla sanoilla vienyt kaiken kivan joulusta.

Tunnelmointia

Koska minulla on huono muisti, en muista kaikkea, mitä kuulin jokin aika sitten näistä joulun ”kivoista” perinteistä. Siksi tämä teksti on taas toistoa edellisestä vuodesta. – Sen voisin kuitenkin mainita, että joulu ja juhlaa yleensä vietetään jonkun asian ja tapahtuman muistoksi - olennaista. Monet juhlat, kuten joulu (ja halloween) ovat tosiasiassa nykyään pelkkiä outoja kummallisia uususkonnollisia tapahtumia, (kauppiaitten juttu?) joita toistetaan tavan takaa. Ei kysytä haluatko tuollaisia. Kun on aina tehty niin! Syy puuttuu juhlaan, ei ole  ”kohdetta”, siksi nämä "juhlat" ovat jäljellä vain turhauttavaa tunnelmointia. Ei tyydytä kaipausta, sen ihminen tuntee sielussaan ja pettyy. Lahjoja, kynttilöitä, ruokaa saa kaupasta, joilla tunnelma  pyritään syttymään - ah. Miksi se jättää tyhjän olon?

Miten me kaipaammekaan juuri sitä oikeata joulun henkeä, tunnetta jonka kuvitellaan tulevan, kun oikein kovasti ”yritetään tehdä” joulu. Miksi se ei tapahdu? Joulun jälkeen alkaa tyhjä, yksinäinen arki. Lahjat palautetaan kauppaan tai myydään nettikirpparilla, että vähän rahaa olisi seuraavaan tilipäivään. Leikki loppui.

Mutta Jumalaa emme voi tästä syyttää!

Mihin me tarvitsemme tällaista - jouluksi nimettyä. Mitä tarvetta sen kuuluisi täyttää.

Ja joka vuosi tämä tapahtuu aina uudelleen?

Missä se on?

Sellaista tunnetta mitä jouluun liitetään, jotain sentimentaalista, että me-yhdessä -perheenä -tunnelmaa, ihanaa rauhaa ja niin edespäin - ei ole olemassakaan. Kuka sen on keksinyt, en tiedä. Ehkä tuon odotus syntyy lapsuuden kaukaisesta toiveesta, jotain rakkauden kaipuuta, puuttuiko jotain, äidin syliä, isovanhempien rukousta, vaatimatonta ruokaa - yhdessä syöntiä. Huokaus.

Joulu voi olla vain jos Jeesus tulee elämän Herraksi, hengen, sielun ja ruumiin rauhaksi. Ja se voi silloin olla koko vuoden  ajan - ei vain muutaman tunnin jouluna.

Filosofinen menetelmä -kirjasta ajatuksia

 

Timothy Willjamson, Filosofinen menetelmä, niin&näin,2020

 

Mitä on terve järki? Mistä sen löytää ja mikä se on?

Kirjailija ehdottaa …meidän täytyy aloittaa terveestä järjestä, eikä tietenkään tarkoita, että täytyy lopettaakin terveeseen järkeen. Toivommehan pääsevämme paljon sitä pidemmälle. (s.14) Hän myös heittää oletuksen, miten järkeen voisi edes luottaa. En löytänyt omista muistiinpanoistani järjestä kummosia, eli en tainnut pohtia aiemmin, mitä tai mikä on järki, mutta ei se tietenkään voi olla ainetta, vaikka käytöstä aivoihin ajoittain ottaa ihan kipiää, kun pohtii (järjellä?) jotakin.

Mitä terveeseen järkeen sisältyy? Voimme [sitä sun tätä] ja opimme. On vaikea erottaa terveen järjen tieto ja terveen järjen uskomukset. (16)

- Kirjoittaja käsittää terveen järjen fraasiksi, mutta ei edelleenkään selitä mikä se on. Sekin, että terve järki on lähtökohta, ei päätepiste (19) siten kuulostaa myös fraasilta. No missä tämä kohta – alku eli lähtöpiste on. Se jäi vaivaamaan. Niin ja mikä on päätepiste?

Miten löydetään oman terveen järjen rajat ja päästään niiden yli? Luonnollinen vastaus kuuluu: tapaamalla joku, jonka terve järki on ristiriidassa oman kanssa. [väitellä & koetella] (29). Eikö aluksi tulisi sopia, mitä me kukin ymmärrämme terveellä järjellä ja miten ja mistä ristiriita tunnistetaan – ja miksi ristiriita johtuu juuri terveitten järkien yhteen sovittamattomuudesta. Ja lopulta, kenen järki sitten on Se Järki? Ylimielisyyteen on kaikilla varaa.

Terve järki tunnistaa elämän, oikeudenmukaisuuden ja tiedon (18). Vaikka kaikki vastakkainasettelut eivät sovi yhteen, se ei tarkoita, että vain ”terve järki” tunnistaa miten asia on. Minussa tunnistaa elämän, oikeudenmukaisuuden ym – ainakin minulla – myös omatunto (”yhdessä tietämisen kanssa”/Santala). Eikä sekään välttämättä ole oikeassa, jollei sille ole syötetty oikeaa dataa, siivottu valheista; omatunnosta ei voi itse tehdä tekoälyä. Se tarvitsee totuuden ja terveen vertailukohteen olemassa olevan järjen totuuden käsittämiseksi. Mistä vertailumalli otetaan on järkevän ihmisen tutkittava tarkasti.

Koska puheeksi ei oteta moraalia, jää terve järki abstraktiksi käsitteeksi. Jos tyydymme tähän, emme voi väittää vastaan yli 100 vuotta sitten ”käytössä olleelle” järjelle, josta Turunen mainitsee näin: Järki on kaiken ihmistoiminnan yläpuolella ja kirjoitus näkyvin merkki järjen olemassaolosta. Ne, jotka pystyivät kirjoittamaan, osoittivat hallitsevansa taiteet ja tieteet, ovat siis järkeviä. Eli afrikkalainen ei ollut järkevä – koska se oli luonnon määräämää. - Ylimielinen ”järki” arvioi afrikkalaiset, jotka …”eivätkä [osanneet] käsitöitä” (Hume) … ”tunnettuja … tyhmyydestään” (Kant) … ”eivät vastaanottavia sivistykselle” (Hegel). Eli: Ainoastaan länsimainen kulttuuri oli sivistynyt… (88,A.Turunen,2010). Ja kaiken mitta. Tämän ”järjen” ulkopuolella oleva ei siis ollut järki eikä sivistys. "Ihmisen järki ei välttämättä anna oikeita suosituksia ja vaikka antaisikin, hänen tahtonsa ei näitä noudattaisi" (129, Vainio, Ihmiseksi tuleminen).

 

S.Freudin filosofiassa uskonto [ehkä vain kristinusko] on hylätty korkeimman tason henkisenä toimintana, koska se perustuu olettamukseen, jota ei voi järkiperäisesti todistaa oikeaksi, kuitenkin siitä huolimatta Freud miettii: ”mikä on saanut uskonnon pysymään hengissä huolimatta järjen maan valtauksista?” (261,Sjögren,1991) Usein järki-ihminen sotkeutuu omaan näppäryyteensä ja päätyy tuijottamaan omaan napaan, sieltä se viisaus löytynee. Jotain tolkkua löytyy Järvilehdon ajatusskripteistä: ”Järjen käyttö on itse asiassa tavattoman harvinaista tavallisessa elämässä. Järjen käyttö on tietoista tahdonvaraista ajatusprosessien ohjaamista. Pelkimmillään järki tarkoittaa tietoista symbolien manipulointia. Järki on tietoinen ajattelu" (87,90 Järvilehto,2012). Maailma on monin osin hyvin yksinkertaista, liiallisella aivojen rasituksella ja yltiöpäisellä pohtimisella teemme itsellemme hallaa ja eksymme reunailmiöihin.

Wurmbrand sen sijaan tietää kokemuksesta, mitä on järjen käyttö ilman moraalia ja Jumalaa: järkeä käytetään myös keksintöihin, joilla aiheutetaan toisille ihmisille tai muille olennoille tuskaa enemmän kuin ilman järkeä olisi mahdollista; tämänhän järkevä osaa päätellä - historiasta. Järjen menetys, kiittämättömyys ja itseriittoisuus viittaavat kaikki samaan asiaan, siten voisi kysyä millainen moraali ja rakkauden käsitys tällaisilla ihmisillä onkaan. Ovatko he kenties päässeet järjen ”loppuun” ja siitä pidemmälle – ja missä he sen jälkeen ovat?

Uskon ja järjen ero on laadullinen, ei määrällinen. Kahden täysin erilaisen elementin yhteensovittaminen johtaa väistämättä paradoksiin. (T.Lehtinen/Kierekgaardista) Mutta kuitenkin, tosiasiassa, jotta päästäisiin pidemmälle, tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalalta saadun viisauden lahjan avulla …tietäessään asioita ihmismieli on jumalallisen järjen valaisema. Järki kehottaa lähtemään liikkeelle, käskee antamaan tilaisuuden kokemuksille. Jokaisessa ajattelevassa ihmisessä on läsnä yliluonnollinen elementti. Ihmisjärjen esiintyminen… on ihme… todiste yliluonnollisesta todellisuudesta. (78,138, Lewis,Ihmeet) Odotettavissa jumalallisen viisauden tuleminen järjen avuksi, jotta päästää pidemmälle.

Johtopäätös: Tarkoitukseton elämä on arvotonta ja järjetöntä – tämän tunnistaminen on vain ihmiselle ominaista. (51,Lukas,1984) 

*

Jassoo

Perinteisesti suurin synti rationaalisuutta vastaan oli väittää jotakin ristiriitaista: sellaisten kanssa, jotka ovat tahallaan ristiriidassa itsensä kanssa, ei voi keskustella rationaalisesti  (98).

- Filosofi väittää olevansa valmis kyseenalaistamaan omat oletuksensa – se kun kuuluu filosofian perusteisiin – mutta kieltäytyykö hän ylimielisesti keskustelemasta toisen erilaisista mielipiteistä. Hän siis kokee niissä ristiriidan - siis hänessä itsessään, sehän on suostumattomuutta perehtyä toisen ajatteluun ja peilata omaa käsityskykyään, ja leimaakin ilmenneen ristiriidan takia toisen järjen ala-arvoiseksi. Asettuuko filosofi yläpuolelle; huipulla kyllä tuulee kovasti. Sokrates tekisi toisin.

- Sitä paitsi, pieni huomio. Miten on mahdollista, että evoluutioon ja ateismiin uskova filosofi voi käyttää kristittyjen omaa termiä synti! Viisasta olisi määritellä tässäkin, mitä synti-käsite/käsitys/käsitteellisyys merkitsevät kullekin, ehkä ristiriita syntyykin jo tässä. Olisiko se sitä ”syntisenhyvää” –  tuskin syntyy keskustelu. 

Ateisti-filosofi kieltäytyy olemasta avoin ihan kaikille uskomuksille ja filosofioille, vaikka edellä kirjassa kirjoitti toisin!
… filosofian ala on valmis kyseenalaistamaan omat oletuksensa samoin kuin muidenkin alojen oletukset.(115)

*

”totuus ei voita tieteessä siksi, että se voittaa vastustajansa puolelleen, vaan siksi, että he kuolevat”. (31)

- Pitää taatusti paikkansa, totuus ei pala tulessakaan! Aivan niin. Se ei kuole, valhe kuolee – ja hävinnyt voi vaihtaa puolta. Tämän toteamme: kristinusko on pysynyt muuttumattomana alusta alkaen. Sekin tiedetään, ettei valheen tai paljaan ideologian (oletusten) vuoksi kannata kuolla, koska nehän muuttuvat, vaihtuvat uuden ideologin tai filosofin myötä. Ei jäljennöksien takia koskaan ole ketään vainottu, oli se järkeä tai siitä pidemmällä. Vain arvokasta kohtaa hyökkäykset ja tunnetaan tarve tuhota totuus.

*

Toisaalta, miten erotetaan järki, ymmärrys ja viisaus toisistaan

Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitätttömäksi. Missä ovat viisaat? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Rm.1:19,20

Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden. Snl. 8:11,12