Kirjoittamisesta ajan kuluksi

  

Kesän upeimmat hetket: pionit

Olen huomaavinani, että olen jopa oppinut jotain kirjoittamisessa; sanovat että kehittynyt, että osaan asettaa sanoja taitavasti. Tiedä sitten. Ainakin olen tehnyt mietintätyötä. En minä julkaisuja mieti. Eihän toki. En tällä taustaelämällä ja koulutuksella, ihan ajan kuluksi olen opetellut. Sanotaan vaikka että kun eläkkeellä ei muuta olekaan kuin aikaa. Tietenkin, kun lukee kaikenlaista, syntyy niitä omiakin mielipiteitä ja jopa ajatuksia. Ihan pieniä kipinöitä, joita haluaisi sytyttää. Minun on helpompi kirjoittaa, kun jotain ilmenee pääkopassa. Sanoa en ehkä osaisi, mutta kirjoittaa! Joskus se on jopa inspiroivaa ja syntyy sanoja peräkkäin, ettei pistettä tule. Voisiko joskus paljastaa vanhoja ”novelleja” tai miksi niitä nimittäis…  tässä blogissa?  Lapset sanoivat sitä koulussa – minun aikalaisteni ainekirjoitustunnilla aineita – juttujen kirjoittamiseksi. Eli juttuja minä teen.

Havukka-ahon ajattelijakin mietti, missä se tuli piileksii, ennen kuin tulitikun raapaisee. Minäkin mietin usein, että missäs ne sanat piileksivätkään, kun ei just löydy. Siispä on pitänyt lukea luovan kirjoittamisen oppaita. Että tuli syttyis.

Tässä blogissa laitan sanoja peräkkäin. Ehkä jotain järkevääkin tulee, mutta ehkä lukija suvaitsee lukea, vaikka emme ole samaa mieltä. Sanotaanhan, missä kaksi juutalaista on keskustelemassa, siinä on kolme mielipidettä. Olisko se kolmas sitten se ”sama mieli”?

Muutamasta kirjoittajan oppaasta sananen

Torsti Lehtisen opas oli helppoa ja mukavaa luettavaa.

Julia Cameron’iin kirjoituskerhon ohjaaja yllytti. - Aivan eri suunnan ja tyylin kirjailijoita nämä. Vedettävä siitä omat johtopäätökset ja tyyli.

Myös Ilkka Remeksen ohjeita on ilo tutkia. Vaikka täältä.

Täytyy myöntää, en ole jaksanut lukea Remeksen kirjoja, mutta tiedän erään, joka voi lukea moneenkin kertaan samat kirjat. Luen mieluummin filosofisia, psykologisia ja hengellisiä kirjoja, ajatuksia stimuloivia. Koen olevani aina vähän kuin jäljessä, en ymmärrä asioita, mutta kiinnostus ja uteliaisuus erilaisille ajatuksille on herkullista.

Innostun aina.

Torsti Lehtinen: Ihminen kokee ajan niin, että jokaisessa hetkessä on läsnä koko menneisyys  muistoineen ja koko tulevaisuus odotuksineen, toiveineen ja huolineen. Tämän ajan  kokemisen tavan kannattaa antaa näkyä myös teksteissä takautumina ja tulevaisuuteen  kurkottavina lauseina… - Rytmiä tuottaa myös kuvauksen ja kerronnan vuorottelu. Kaikkea ei  tarvitse kuvata, eikä edes mainita. - Tarpeettomasta on osattava vaieta. Tarpeellinen… ilmaistaan kerronnan keinoin. Olennaisimmat kuvataan…

Julia Cameron sanoo, että pitäisi vain kirjoittaa, eikä etsiä ”täydellistä mielen  hiljaisuutta”. Hän on keksinyt aamusivut.  Voin itsekin suositella, tosin kurinalaisuutta se  vaatii.

Pepi Reinikaisen Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat -kirja (Kirjapaja, 2007) johdattaa pohtimaan elämän seitsemää vaihetta. Näistäkin asioosta kannattaa kirjoitella.

S. Kierkegaard luki kaiken ääneen ennen kuin päästi sen julkisuuteen.

*

Aamusivuista

 - Ei muuta kuin vihko ja kynä sängyn viereen, ja hitaaasti... Eli jokainen aamu pitäisi vähintään 20 min kirjoittaa tajunnanvirtaa, ilman mitään estoja ja järkevää ajatustapaa, ilman kieliopillista kritiikkiä. No, minähän kokeilin, pari kertaa. Eka tapahtui klo 13.20 lounaan jälkeen. Toisella kerralla kirjoitin kirjeen 85-vuotiaan minäni 65-vuotiaalle itselleni, siis tulevaisuudesta nykypäivään. Aika lohdullista tuli, suosittelen. Kokeilin myöhemmin kirjoittaa 65-vuotiaan kirjeen menneelle 40-vuotiaalle minälleni. Se oli rankkaa.

Aamusivujen ajatus sinänsä ei ole uusi juttu pelkästään harrastekirjoittajalle. Kristittynä opetusta kuulleena meitä aina kehotetaan ottamaan aamut vakavasti, eli lukemaan Raamattua, miettimään rukouksen kera ja – kirjoittamaan opittua muistiin.

Kirjoittaminen ja pohtiminen ovat elämänlaadun tärkeä taito, että pysyy hengissä. – Joka tapauksessa!

Tässä muutama vinkki

Sata sanaa, raapale. Täältä asiasta jotain 

Torsti Lehtinen, Sanojen avaruus - Opas luovaan kirjoittamiseen, Artinen banaani,2015

Julia Cameron, kirjan saa kirjastostakin

Pepi Reinikainen, Elämänkaarikirjoituksesta