Miltä mielihyvä tuntuu

 

Veden syleily iholla...

Luonnon ihanuuksien huomaaminen, auringon säteitten kosketus aisteissa: ”Mielihyvät ovat säteitä kirkkaudesta sellaisena kuin se koskettaa aistejamme”. Metsässä vastaantuleva auringonläikkä näyttää auringosta jotakin, ja sen aiheuttama spontaani mielihyvä on kuin jumalallisia ”läikkiä kokemuksen metsästä”. Mutta kun mielihyvä koskettaa järkeämme tai tahtoamme, sille annetaan toinen nimi, esimerkiksi hyvyys tai totuus.  Toisaalta, on myös ”anastettuja mielihyviä”. Omenavarkaus on pahaa, mutta omenan maistuminen ei, eikä siten voi lieventää varkaudesta tulevaa ”pahaa mielihyvää.” Oikean mielihyvän vastaanottamisen tunnistaminen sen jumalallisesta alkuperästä ovat yksi kokemus, samoin kuin taivaallinen tuoksu muistuttaa, missä puutarhassa se on kasvanut. Siinä on viesti. (C.S.Lewis,101)

Miten me mielihyväviestin ymmärrämme? Hyvyys itsessään tuottaa mielihyvän ja sen voi erottaa: ”kuinka hyvää Jumalalta, että Hän antaa tämän minulle.”

Mielihyvään voi keskittyä toisellakin tavalla, tulkitsemalla sen oman hermojärjestelmän tapahtumana (C.S.Lewis,102). Ahdistuksen kuilu, joka ammottaa keskellä elämäämme, saattaa johtua jostakin traagisesta (103). Pettymyksen ja loukkaantumisen tuottama paljastava hetki paljastaa ihmisestä hänelle itselleen tietynlaisen mielihyvän. Järki ja tunteet nimittävän sen itsesääliksi tai katkeruudeksi.

 

Tämän voisi muotoilla mielihyväperiaatteeksi

Mielihyvää Platonin mukaan tuottaa raapiminen: jos kutian, haluan raapia. Houkutus siihen on hyvin suuri kiusallinen halu.(106) Se tuottaa hetkellisen mielihyvän, mutta raapiminen itsessään ei sitä tuota. Mielihyvää tuottaa anteeksisaaminen, koska rangaistus peruuntui. Eli tarvitaan yhteys, konteksti.(Lewis) Mielihyvän periaate palvelee pyrkimystä pitää yllä mahdollisimman alhaista jännitetasoa (tai palauttaa se: addiktio). Jännitteen poistaminen lisää pyrkimystä mielihyvään. Kuitenkin todellisessa elämässä täytyy säilyä tietyntasoinen jännite, jotta tahto ja pyrkimykset päämääriin toimivat samaan suuntaan.(Frankl)

Viktor Franklin mukaan mielihyvä on aina samanlainen, oli toiminta sitten arvokasta tai arvotonta. Yleensä tavoitellaan sitä, mitä halutaan, mutta mielihyvä ei kykene antamaan elämälle tarkoitusta. Jollei mielihyvä pysty tähän, ei sen puuttuminen liioin kykene riistämään elämältä tarkoitusta! Mielihyvä ei siten voi olla tavoite, koska sen saavuttaminen aina epäonnistuu. Se on seuraus pyrkimysten ja päämäärän toteutumisesta! Jääminen kiinni satunnaisen mielihyvän tilaan (esim.huumeet) ei kaipaa todellisuutta, silloin kyse on elämästä elämyksissä. Elämyksissä itsessään ei ole elämää. Ihminen voi kokea todellista iloa – ja mielihyvää – vasta kun hän hakee ilon tunteen arvojen maailmasta.

 

Auringonlaskun totuus

Normaalilla ihmisellä on päivittäin enemmän mielipahan kuin mielihyvän tunteita. Mielihyvässä esiintyy vallan tarve, tässä onkin haastetta päivittäiseen olemiseen. Miten voisi erottaa mielihalut toisistaan, sen jumalallisen tuoksun – ”valonläiskän” – sen pienen ilon häivähdyksen ja hermojärjestelmän nappaaman halun ja itsesäälin tuottaman väärän hyvänmielen. Mielihalut haluavat hallita mieltä, mutta, kuten Frankl opettaa, ihmisen tulee hallita niitä tahdolla ja järjellä. Minä lisäisin tähän, Lewisiä mukaillen, tulee ottaa vastaan nuo tuoksut toisesta maailmasta ja käsittää nekin kuuluvaksi tähän fyysiseen maailmaan, annettuna lahjana Luojalta ja nauttia mielihyvin niistä.

 

 

Raamatussa, Salomo-kuninkaan mielihyvä

Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. Mutta jokaiselle ihmiselle sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, on Jumalan lahja. Saarn.3:12,13

Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen itseänsä vaivaa auringon alla lyhyinä elämänsä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut; sillä se on hänen osansa. …jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa. Sillä hän ei tule niin paljon ajatelleeksi elämänsä päiviä, kun Jumala suostuu hänen sydämensä iloon. Saarn.5:17-19

Lähteet

C.C.Lewis, Kirjeitä rukouksesta, Kirjaneliö, 1984

Viktor E.Frankl,Olemisen tarkoitus, Otava, 1983

Syrjitty tai kokemus tulla syr­jityksi

 

Kelpais raha minullekin

En yleensä halua ottaa kantaa blogissani poliittisiin ja vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Osaamiseni, tietoni ja sanan käsittäminen ei yllä akateemiseen väittelyyn. Mielipiteitähän silti lyötyy, eri asia, meillä kaikilla. 

- Nyt kyllä pitää jotain sanoa - tulla kaapista - ärähtää.

Uskon, että tuota ko uutisen mainitsemaa täkyä ryhdytään käyttämään rahasampona vähän joka kunnassa.

Yh­den­ver­tai­suus- ja tasa-ar­vo­lau­ta­kun­ta on val­tio­neu­vos­ton ni­mit­tä­mä it­se­näi­nen ja riip­pu­ma­ton oi­keus­tur­vae­lin. Sen teh­tä­vä­nä on an­taa oi­keus­suo­jaa niil­le, jot­ka ovat ko­ke­neet tul­leen­sa syr­ji­tyk­si tai tul­leen­sa syr­jin­tään liit­ty­vien kiel­let­ty­jen vas­ta­toi­mien koh­teek­si. 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/45740116-e9be-45d4-8465-32e3a547be82

Olisinpa tiennyt, että tällainen elin on ollut olemassa

Olen joutunut olemaan tilaisuuksissa, joissa on avoimesti pilkattu Jeesusta ja kristittyjä, joiden elämänkatsomus on Raamatusta nousevien arvojen mukainen. Myös minua itseäni on syrjitty, on vaiennettu, suu suljettu: tyhmänä pidetään. Näistä on vuosia, mutta joko minäkin saisin taannehtivasti korvausta, vaikka edes sen yhden kerran – kuten uutisen lapsi, 1500 euroa. Kelpaisi! Riittäisi kivusta, tulis tasoitusta. Näitä tilanteita on ollut useita, kymmeniä, vuosien mittaan.

Paljonkohan sais? Kannattaisiko tehdä valitus, koululleni ja työnantajille.

Nyt vain kaikki valittamaan ja vaatimaan 1500 euroa per laaki, kun on jouduttu istumaan ja tuijottamaan vaikkapa "vain" tonttunäytelmiä ja pääsiäisnoitanäytelmiä, eikä kukaan ole kysynyt haluanko, tykkäänkö – tai tykkääkö herkkä lapseni. Kärsitty. Loukattuna. Mielensäpahoittajana. Pakotettuna. Siinä ja sen jälkeen. Taannoin kuulin, eräs uskova nuori sai shokin, kun filosofian tunnilla opetettiin lähtökohtia, apinoita, homoja, seksiä ja mitä vielä, en muista mitä kaikkea kertoi. Hänet opettaja nauroi ulos luokasta. Nyt vois hänellekin riittää – sovinnolla ja kohtuudella – 15.000 euroa, hyvä summa taannehtivasti korkojen kera. Loukatusta mielestä ja maineen menetyksestä, kivusta, kuten tuo 8-vuotias sai (kun muisti kuulleensa sanan Jeesus?). Toivottavasti lapsi saa itse ostaa jotakin järkevää, ja voi hyvin.

Tai sitten ei

https://www.hameensanomat.fi/uutissuomalainen/8078856

Pieneksimitatun varjot

 

Elämän kipujen tajuaminen, varjokansan joukossa

 
–  ajatuksia kirjasta Pieneksimitattu, Lea Pyyhtiä, Minerva 2010

”Auringonlaskun aikaan huomataan, miten varjot pitenevät. Puitten varjoista kasvaa jättiläispuita. Varjot lankeavat pitkälle. Aikoinaan omilta valinnoiltani ja tahdonilmaisuilta puuttui tuki. Minuudessani aivan kuin asui osia jonkun toisen persoonasta. Siten kannoin myös toisen ihmisen syyllisyydentuntoja, jonkun muun todellisuutta. En omaa aitoa, rehellistä ja ainutkertaista omaa todellisuuttani. En pohtinut, kuka olen, en tullut sitä edes ajatelleeksi.”

Elämässä selvitään tietyillä malleilla, näissä kirjan kirjoittajan kanssa tunnistan jotain omaa. Jollakin oli oikeus sanella mitta toiselle! Niillä tiedoilla ei elämässä pitkälle pääse, mutta minäkin sain pään auki samoin kuin hän. Ilman toisen ihmisen tukea minunkin varjoni ovat olleet liian pitkiä ja liian monia vuosia…

Vaikenin

”Koska en ollut oppinut sanoja, ei voinut olla sanoja ilmaista miltä tuntuu.”

Mitä pienemmän lapsen kokemus, sitä vajaampi oli sanavarasto; ei ole olemassa sanoja niille tunteille, joita nyt on (syntyneet alle 3 v). Siksi vaietaan.

 

Jonkun toisen

 ”Kun en tiedä, mitä toinen ihminen ajattelee, niin sen mitä hän sanoo, reagoi tai tekee, ilmaisee mitä on. Siitä tulee normi, jonka sain sisääni. Se onkin jonkun toisen osa, se on jonkun toisen syyllisyyttä.”

Siksi ei voikaan osata erottaa sanoja ja ajatuksia, mikä on minun tai mikä toisen – ehkä äidin tai opettajan. Otamme mallin siitä mitä on annettu; ei tiedä mihin verrata.

 

Patoaminen

 ”Jossain kohtaa elämääni tämä jonkun toisen osat ovat täyttäneet sisäni. Sisään tulee ahdasta.”

Se on hyvä huomata. Ahdistus on sisäistä ahtautta, on jotain liikaa tai väärä sijainti.

 

Alistuminen

Minuuden ”osan siirryttävä aina vain pienemmäksi ja ahtaammalle…”

Koska tuo toisen normi valtaa tilaa, määräävä tekijä, se on suurta alistumista. Ei hyväksymistä. Kestää kauan, että ymmärtää ahtauden-ahdistuksen.

 

Varjo

”Ennen kuin astun sisään kodin ovesta, se on vastassa ulkona ja ottaa varjoonsa, allensa. Vaikutus on lamaantumista, se sitoo koko olemuksen, painaa ja kutistaa. Varjo on taitava piiloutumaan, sitä ei tunnisteta kotona, sitähän ei ole olemassa, kun aurinko paistaa aina. Kysyt sen olemassaolosta, muut ja toiset ihmettelevät mitä tarkoitat. ”

Tämä niin tuttua lapsuutta, voisiko sitä paremmin sanoittaa. Hyvä kun joku osannut sanoittaa, kirjoittaa sen.

 

*

Kummasti vaan olen minäkin selvinnyt elämässä! Voin hyvin. Ja Jumala on ollut kanssani aivan varmasti ja kantanut, ja tehnyt paljon työtä minuuteni eheyden takia. Luin juuri Pyyhtiän haastattelun – hänkin on selvinnyt.

https://uusitie.com/lea-pyyhtia/

https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=559