Filosofinen menetelmä -kirjasta ajatuksia

 

Timothy Willjamson, Filosofinen menetelmä, niin&näin,2020
Kirjasta jotain ajatuksia

 

Mitä on terve järki? Mistä sen löytää ja mikä se on?

Kirjailija ehdottaa …meidän täytyy aloittaa terveestä järjestä, eikä tietenkään tarkoita, että täytyy lopettaakin terveeseen järkeen. Toivommehan pääsevämme paljon sitä pidemmälle. (s.14) Hän myös heittää oletuksen, miten järkeen voisi edes luottaa. En löytänyt omista kirjoistani järjestä kummosta tietoa, eli en tiedä pohtineeni aiemmin, mitä tai mikä on järki, mutta ei se tietenkään voi olla ainetta, vaikka käytöstä aivoihin ajoittain ottaa ihan kipiää, kun pohtii jotakin.

Mitä terveeseen järkeen sisältyy? Voimme [sitä sun tätä] ja opimme. On vaikea erottaa terveen järjen tieto ja terveen järjen uskomukset. (16)

- Kirjoittaja käsittää terveen järjen fraasiksi, mutta ei edelleenkään selitä mikä se on. Sekin, että terve järki on lähtökohta, ei päätepiste (19) siten kuulostaa myös fraasilta. No missä tämä kohta – alku eli lähtöpiste on. Se jäi vaivaamaan.

Miten löydetään oman terveen järjen rajat ja päästään niiden yli? Luonnollinen vastaus kuuluu: tapaamalla joku, jonka terve järki on ristiriidassa oman kanssa. [väitellä & koetella] (29). Eikö aluksi tulisi sopia, mitä me kukin ymmärrämme terveellä järjellä ja miten ja mistä ristiriita tunnistetaan – ja miksi ristiriita johtuu juuri terveitten järkien yhteen sovittamattomuudesta. Ja lopulta, kenen järki sitten on Se Järki? Ylimielisyyteen on kaikilla varaa.

Terve järki tunnistaa elämän, oikeudenmukaisuuden ja tiedon (18). Vaikka kaikki vastakkainasettelut eivät sovi yhteen, se ei tarkoita että vain ”terve järki” tunnistaa miten asia on. Minussa tunnistaa elämän, oikeudenmukaisuuden ym – ainakin minulla – myös omatunto (”yhdessä tietämisen kanssa”/Santala). Eikä sekään välttämättä ole oikeassa, jollei sille ole syötetty oikeaa dataa, siivottu valheista; omatunnosta ei voi itse tehdä tekoälyä. Se tarvitsee totuuden ja terveen vertailukohteen olemassa olevan järjen totuuden käsittämiseksi. Mistä vertailumalli otetaan, on järkevän ihmisen asia.

Koska puheeksi ei oteta moraalia, jää terve järki abstraktiksi käsitteeksi. Jos tyydymme tähän, emme voi väittää vastaan yli 100 vuotta sitten ”käytössä olleelle” järjelle, josta Turunen mainitsee näin: Järki on kaiken ihmistoiminnan yläpuolella ja kirjoitus näkyvin merkki järjen olemassaolosta. Ne, jotka pystyivät kirjoittamaan, osoittivat hallitsevansa taiteet ja tieteet, ovat siis järkeviä. Eli afrikkalainen ei ollut järkevä – koska se oli luonnon määräämää. Ylimielinen ”järki” arvioi afrikkalaiset, jotka …”eivätkä [osanneet] käsitöitä” (Hume) … ”tunnettuja … tyhmyydestään” (Kant) … ”eivät vastaanottavia sivistykselle” (Hegel). Eli Ainoastaan länsimainen kulttuuri oli sivistynyt… (88,A.Turunen,2010) ja kaiken mitta. Tämän ”järjen” ulkopuolella oleva ei ollut järki eikä sivistys. – Ihmisen järki ei välttämättä anna oikeita suosituksia ja vaikka antaisikin, hänen tahtonsa ei näitä noudattaisi. (129, Vainio, Ihmiseksi tuleminen)

 

S.Freudin filosofiassa uskonto [ehkä vain kristinusko] on hylätty korkeimman tason henkisenä toimintana, koska se perustuu olettamukseen, jota ei voi järkiperäisesti todistaa oikeaksi, kuitenkin siitä huolimatta Freud miettii: ”mikä on saanut uskonnon pysymään hengissä huolimatta järjen maan valtauksista?” (261,Sjögren,1991) Viisas järki-ihminen sotkeutuu aina omaan näppäryyteensä, päätyy tuijottamaan omaan napaan. Jotain tolkkua löytyy Järvilehdon ajatusskripteistä: ”Järjen käyttö on itse asiassa tavattoman harvinaista tavallisessa elämässä. Järjen käyttö on tietoista tahdonvaraista ajatusprosessien ohjaamista. Pelkimmillään järki tarkoittaa tietoista symbolien manipulointia.” Järki on tietoinen ajattelu (87,90 Järvilehto,2012). Maailma on monin osin hyvin yksinkertaista, liiallisella aivojen rasituksella ja yltiöpäisellä pohtimisella teemme itsellemme hallaa ja eksymme reunailmiöihin.

Wurmbrand sen sijaan tietää kokemuksesta, mitä on järjen käyttö ilman moraalia ja Jumalaa: järkeä käytetään myös keksintöihin, joilla aiheutetaan toisille ihmisille tai muille olennoille tuskaa enemmän kuin ilman järkeä olisi mahdollista; tämänhän järkevä osaa päätellä. Järjen menetys, kiittämättömyys ja itseriittoisuus viittaavat kaikki samaan asiaan, siten voisi kysyä millainen moraali ja rakkauden käsitys tällaisilla ihmisillä onkaan. Ovatko he kenties päässeet järjen ”loppuun” ja siitä pidemmälle – ja missä he sen jälkeen ovat?

Uskon ja järjen ero on laadullinen, ei määrällinen. Kahden täysin erilaisen elementin yhteensovittaminen johtaa väistämättä paradoksiin. (T.Lehtinen/Kierekgaardista) Mutta kuitenkin, tosiasiassa, jotta päästäisiin pidemmälle, tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalalta saadun lahjan avulla …tietäessään asioita ihmismieli on jumalallisen järjen valaisema. Järki kehottaa lähtemään liikkeelle, käskee antamaan tilaisuuden kokemuksille. Jokaisessa ajattelevassa ihmisessä on läsnä yliluonnollinen elementti. Ihmisjärjen esiintyminen… on ihme… todiste yliluonnollisesta todellisuudesta. (78,138, Lewis,Ihmeet) Odotettavissa jumalallisen viisauden tuleminen järjen avuksi, jotta päästää pidemmälle.

Johtopäätös: Tarkoitukseton elämä on arvotonta ja järjetöntä – tämän tunnistaminen on vain ihmiselle ominaista. (51,Lukas,1984) 

*

Jassoo

Perinteisesti suurin synti rationaalisuutta vastaan oli väittää jotakin ristiriitaista: sellaisten kanssa, jotka ovat tahallaan ristiriidassa itsensä kanssa, ei voi keskustella rationaalisesti  (98).

- Filosofi väittää olevansa valmis kyseenalaistamaan omat oletuksensa – se kun kuuluu filosofian perusteisiin – mutta kieltäytyykö hän ylimielisesti keskustelemasta toisen erilaisista mielipiteistä. Hän siis kokee niissä ristiriidan - siis itsessään oleva, suostumattomuutta perehtyä toisen ajatteluun ja peilata omaa käsityskykyään, mutta leimaakin ilmenneen ristiriidan takia ala-arvoiseksi. Asettuuko filosofi yläpuolelle; huipulla kyllä tuulee kovasti. Sokrates tekisi toisin.

- Sitä paitsi, pieni huomio. Miten on mahdollista, että evoluutioon ja ateismiin uskova filosofi käyttää kristittyjen omaa termiä synti! Viisasta olisi määritellä tässäkin, mitä synti-käsite/käsitys/käsitteellisyys merkitsevät kullekin, ehkä ristiriita syntyykin jo tässä. Olisiko se sitä ”syntisenhyvää” – hm, tuskin syntyy keskustelu. 

Ateisti-filosofi kieltäytyy olemasta avoin ihan kaikille uskomuksille ja filosofioille, vaikka edellä kirjassa kirjoitti toisin!
… filosofian ala on valmis kyseenalaistamaan omat oletuksensa samoin kuin muidenkin alojen oletukset.(115)

*

”totuus ei voita tieteessä siksi, että se voittaa vastustajansa puolelleen, vaan siksi, että he kuolevat”. (31)

- Pitää taatusti paikkansa, totuus ei pala tulessakaan! Aivan niin. Se ei kuole, valhe kuolee – ja hävinnyt voi vaihtaa puolta. Tämän toteamme: kristinusko on pysynyt muuttumattomana alusta alkaen. Sekin tiedetään, ettei valheen tai paljaan ideologian (oletusten) vuoksi kannata kuolla, koska nehän muuttuvat, vaihtuvat uuden ideologin tai filosofin myötä. Ei jäljennöksien takia koskaan ole ketään vainottu, oli se järkeä tai siitä pidemmällä. Vain arvokasta kohtaa hyökkäykset ja tunnetaan tarve tuhota totuus.