Pahuus
ja julmuus pelkistää toisen ihmisen esineeksi
Pahuus
ja julmuus pelkistää toisen ihmisen esineeksi.
Vallanhalu ei tyydyty, sivuoire on vallan saaneella epäluulo, paljastumisen pelko, koska mielessä on jonkintasoinen tietoisuus omasta heikkoudesta: vallan voi menettää, joku on pätevämpi. Kun ihminen saa vallan, hän huomaa hankkivansa lisää valtaa, syntyy ikään kuin aukko, mahdollisuus, mikä innostaa tehdä ihmisistä valtansa alle kelpaavia, muokattavia. Kuitenkin itsevarmuudessa väijyy aina kauhu, hän lakkaa luottamasta kehenkään: joutuu asemansa vangiksi. On yksinäinen. Tiedostamaton vainoharhainen taju ratkaistaan sysäämällä vastuu muille. – Näin toimi mm Iosep (Joseph) Stalin. Kun hän sai halvauskohtauksen, kollegat eivät uskaltaneet koskea häneen eivätkä kutsua lääkäriä – jospa hän toipuu ja kostaa. Ei kukaan voinut auttaa. Jumala tiesi mikä mies on, salli. Stalin sai mitä halusi, myös seuraukset ja nöyryytyksen. Hänen aivonsa olivat ”pehmenneet”, kalkkeutuminen ja tukokset olivat muuttaneet jopa persoonallisuutta. Sekin pitää tajuta, että ihmisen pahuus aiheutti toisille äärimmäistä tuskaa – ei Jumala!
Valtaan päässyt ihminen hallitsee oman edun tavoittelun, liioittelun, valehtelemisen ja on röyhkeä, etsii menestystä. Kaikki vallanhalut, niin oikealla kuin vasemmalla toimivat aivan samalla ideologialla, koska luontainen pahuus muuttaa ihmisten välisiä suhteita ja vaikuttaa tapaan katsoa maailmaa (Heberlein). Pahuus ja julmuus sikiävät joistakin ideologioista, teorioista ja utopistisista filosofioista, joilla ei ole mitään tekemistä elämän kanssa. Tästä voi löytää todisteita tutkimalla vaikka Lev Trotskin elämänkertaa. Pahuus ilmenee teoissa JA sanoissa JA ajatuksissa – ja uutissivujen kommenteissa JA SOMEssa.
Ehkä emme edes huomaa, miten itsessä kantaa pahuutta vastatessaan ”samalla mitalla”; valta sanoo, että on oikeus (tosin joillakin ei). Mielestäni on oltava tarkka ajatuksistaan, jos aikoo syyttää muita. Todennäköisesti ”samalla mitalla” sisältää pettymyksiä. Vaikkapa pettymys Jumalaan, kun ei tullut vastausta juuri kun ahdisti. Siihen on kätevä etsiä taakankantaja, vastuun siirtäminen. Tai kun ei vastattu: Jumalaa ei ole. Ok. Jumalan syy, kun kärsimme, loukkaannumme sanoista, ahdistaa, tunteet pelkkää kauhua. Kenet otat syylliseksi, kohde? – Jos ihmisellä on joku jumala käytössä, miksi onnettomuudesta tai kärsimyksestä tuleekin asiaksi syyttää kristittyjen Jumalaa, eikö Buddha aiheuta mitään? Miksei Buddhaa syytetä? Niin ja toisaalla politiikassa pahuus kuvitellaan näin: jos Israel saadaan poistettua kartalta, koska on pahin – ok olotila helpottaa ja vielä jos Jumalakin sitten lakkaa. Häiritsemästä. Pahuutta on monenlaista.
Terveen
ajattelun ihminen tuntee usein vastenmielisyyttä joutuessaan pahan ihmisen
kanssa tekemisiin, tai voi tunnistaa jonkin asteisen vaivautuneisuuden. Mikäli
pahuus on peitellympää, vastenmielisyys kehittyy pikku hiljaa, tulee halu
vältellä ja paeta tuon tunteen aiheuttajaa. Pahuus on vastenmielistä, koska se
saastuttaa tai tuhoaa ihmisen, se on yleistä pahoinvointia – ei tunnu hyvältä.
Koska olisit kuullut hyviä uutisia tv:stä – eihän nyt toki, sehän voi synnyttää SOME-raivon pelkästä kateudesta.
*
Pahaa
ei vain tapahdu, sitä tehdään – sanotaan korkeintaan ”noin ei olisi koskaan
saanut tapahtua.” Kun tuo ajatus herää, tiedämme jo olevamme tekemisissä
pahuuden kanssa. Pahuus pahantekijässä itsessä on mm. velttoutta – se on yksi
perimmäisiä syntejä, välinpitämättömyys on toinen, ovat kyllästymistä
jumalallisuuteen. Ihmisessä luonnostaan pahuuden siemen estää katumuksen, koska
ihminen on tottunut kieltäytymään kaikesta, mikä vaatisi vaivaa ja ärsyyntyy jo
ajatuksesta joutua auktoriteetin alle. Näin annamme pahuuden kertaantua.
Paha on edelleen paratiisin käärmeessä ollut perkele – sillä on ote,
pihdit, ihmiseen synnistä, se portti tai aukko, josta pahuus saa luvan tulla
sisään. Paha taistelee elämää vastaan ja on kasvanut... ”Ja suuri
lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko
maanpiirin villitsijä...” (Ilm.12:9) Pahuus on ihmisen ongelma, ihmisen on
otettava siihen kantaa, koska Käärmeen siemen vaikuttaa ihmisen dna:ssa.
Tähän ongelmaan on ratkaisu: anteeksianto, Jumalan armo on suurta ja ylenpalttista. Muista: Kaikenlaisen vainon ja pahuuden vallanhalun edessä, seiso suorana ilman pelkoa: muista hengittää, Jeesus on kanssasi voittajana. Valitse elämä.
*
Hlevnjuk,O.V, Stalin,
uusi elämänkerta, Otava, 2019
Heberlein, A, Pieni kirja pahuudesta, Atena,2011
Pursiainen Ch., Trotski, Gummerrus, 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti