Lumen ja valon määrä jäällä

Tämä talvi on ollut käsittääkseni käsittämättömän normaali ja –luminen Suomen oloissa. Vuosikymmeniä sitten, vaikkapa lapsuudessa oli samanlaista. Pihoja ja katuja aurattiin valtaviksi kasoiksi, oikein lumivuoriksi, ja oli lapsille tarkoitettu aivan ihaniksi leikkipaikoiksi (harmi, ettei lapset välitä nykyään). Silloin ne tuntuivat vuorilta, mutta ihan riittävän korkeita olleet tänäkin talvena. Ei ole joka nurkalta autosta nähnyt sivuille tuleeko sieltä joku. Vanhasta täytetystä ”Viiden vuoden kalenterista” kurkistin, että samanlaisia talvia on ollut menneinäkin vuosina. Viimeiset hiihtokelit olleet huhtikuun puolivälissä. Ehkä tänäkin huhtikuuna ainakin pari viikkoa päästään ladulle.

Mieluisin vuodenaika nyt on minulle. Aurinko on lämmin, korkealla, häikäisee lunta vasten. En tiedä syytä, miksi pitäisi lähteä pohjoiseen hiihtämään. Sama aurinko ja lumi lähellä, viiden kilometrin päässä (auto käytössä). Eilenkin. Tyyntä, pilvetöntä. En millään olisi halunnut lähteä kotiin, mutta suksien kanssa ladulla oltava jonkinlainen kohtuus – aika ja matka. Olisi pitänyt ottaa evästä, nuotiovärkit, makkaraa, taukopaikkaa. Olisi ollut rannan yhdellä laavupaikalla valmiina tulikin, savua ja punatakkisia istujia. Ehkä pääsiäisenä eväsretkelle…

Säästä sieltä Hesasta ovat ilmoitelleet tuon tuosta, että ”tulossa hyytävä sää”, tai ”järkyttävä” myrsky, ”kaamea” lumisade, ”pysykää sisällä” -ilmasta varotuksia. Meidän länsisuomalaisten säässä ei sellaisia ilmoja ole näkynyt. Tosi ikävää, jos hesalaiset kärsivät säästä – niin, keskellä citiä voi olla vaikeaa tennareilla lumessa. – Superlatiivien käyttö on yleistynyt kummasti nuorien some-toimittajien kielenkäytössä. Mitä lie siellä yliopistossa opettavat?

Valitettavasti minua ei sää sinänsä ole ahdistanut, muistaakseni koskaan. Päinvastoin. No joo. Sopeutumistahan se on muun muassa pukeutumisen takia. Ja onhan ”huonoa” säätä, jos olin ottanut juuri permanentin: hiukset ei tykkää sateesta. Lunta tulee tammikuussa, helmikuussa, maaliskuussa ja ehkä vielä huhtikuussakin – näillä leveysasteilla aika tavallista. Muistan vuosikymmeniä sitten pääsiäisenä, huhtikuun puolivälissä, satoi räntää muutaman päivän, torilla oli 10-15 cm sohjoa, vetistä, likaista. Kävelin torin poikki, kengät upposivat (ei ollut kumpparit!). En muista, että kukaan olisi raivonnut, miksei toria oltu aurattu! Vuosia myöhemmin samoihin aikoihin (huhtikuun puoliväli!) kävelin samalla torilla kevyt kesämekko päällä, nahkatakki käsipuolessa. Lämpötila 24 astetta. En muista, että kukaan olisi ahdistunut, vaikutti että nautittiin. – Räntäsää ei ollut kivaa, kengät kastui – ei muuten. Olin ostamassa kihloja nykyisen talkkarini kanssa.

Kymmenisen vuotta sitten olin huhtikuun loppupuoliskolla Rukalla hiihtämässä. Alkuun oli erinomainen sää, mutta viimeisenä päivänä kyseenalaistin voitelun. Kun tulimme kotiin, oli sää kesäinen, ei ollut missään lunta. Niin se häipyy äkkiä, kun sille päälle sattuu. Sää meinaan. Ei sille mahda mitään.

Kun hiihtosäät loppuu, jatkan rullaluistimilla (ehkä hallin radalla). Harmi, kun retkiluistimet jäävät vähälle sääolosuhteitten takia, mutta en anna sen ahdistaa.

Nautitaan, meillä on puhdas ilma ja uskomattoman valkoinen lumi.

*
Olen muuten tasan vuosi sitten kirjoittanut hiihtämisestä samoilla paikoilla. Ja sääkin oli ollut yhtä mahtava.