”Olet asettanut itsesi muiden yläpuolelle”

 

- Ylpeys? - 

Kun sanon sinulle mielipiteeni, etkä oikein pysty olemaan samaa mieltä, tai ehkä et ymmärtänyt ajatustani, loukkaanko sinua? Mikä ja miksi loukkaa, sanatko vai olemus? Enhän tietoisesti – enkä ajattelemattomasti – loukkaa, jos kerron, mitä itse ajattelen. Kai minulla on oikeus ajatuksiini! Olen pahoillani, jos äänensävy ei ole mielestäsi oikea, saattaa johtua taitamattomuudestani ilmaista itseäni, kun en ole opiskellut mielipiteen ilmaisutaitoa. Elämäni ajan pohtinut ajatuksia ja sanoja, itsekseni, sellaisia, jotka jossakin haluaisivat tulla puhutuksi. Johtuneeko loukkaantuminen siitä, että joku muu ehti ensin puhua, etkä sinä ehtinyt edes avata suutasi? Loukkaantujalla on vaara sortua ylimielisyyteen.

Kolme sormea itseen

- Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Rm.12:10

 
Meillä kaikilla on halu tulla kuulluksi. Kun halutaan tuoda ajatus tai mielipide ääneen – kuultavaksi – onko se vain sitä, että halutaan tulla kuulluksi. Ei siksi, että ajatus olisi sanoittamisen arvoista, voisiko olla vain meteliä. Ihminen kaipaa tulla myös näkyväksi, ja kun häntä kuunnellaan häntä katsotaan. Kuulemista haittaa yleensä se, että omissa ajatuksissa on lähinnä odotus, jotta toinen olisi jo vaiti ja olisi oma vuoro sanoa, ja miettii miten sanoisi. Tällöin ei kuule, mitä tuo toinen haluaa kertoa. Ei tapahdu vuorovaikutusta.

Aina oikeassa oleva on epäuskottavampi kuin ihminen joka myöntää virheensä (Turunen).

Entä miten puhuja tunnistaa kuulemattomuuden: hän ei tullut kuulluksi eikä nähdyksi - mitä sen olisi pitänyt olla, kokemus ja tunne. Ja loukkaantuu. Kehällistä. Turhauttavaa.
 
- Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan. Jaak.1:19
 
Toinen kummallisuus on miellyttäminen. Miellyttämisestä tulee kummallinen olo. Olen miettinyt sitä paljon. Jollain tavalla tahto ja miellyttäminen liittyvät yhteen, kuin auto ja sen perävaunu. Itse olen ollut super-miellyttäjä, kasvatettu siihen, tahtoni oli toinen lukinnut. Kun tahtoni löytyi, tunnistin miellyttämisen kurjan olotilan.  Vuosien mittaan miellyttämisen tarpeeni on kadonnut ja tuntuu ikään kuin seisoisin, minulla on oma selkäranka ja uskallan olla ”jotain mieltä”. Kun kohtaan toisessa miellyttämisen, se herättää minussa vaivautuneen olon. On kuin ei tietäisi, miten toiselle voi puhua, herkälle; tulee varovaiseksi. Olen päättänyt (koska sananvapaus on jokaiselle), että myös minun tulee kuunnella ja kunnioittaa toisen erilaista mielipidettä. Eikä loukkaantua, ei totisesti. Siitäkin tahdon pitää kiinni, että jos toinen pyrkii loukkaamaan tai sanoo vihjaillen ikäviä, en loukkaannu niistä.  Tämä on eri asia. Vihjailla tai ”suorat sanat” –tyyli ilmaista – vaikkapa, ettei hyväksy jotain mun sanomista, tuoda tylysti ilmi, siitäkään en saa vetää herneitä nenääni.

Miellyttämisessä voi tulla vaarallisia tilanteita. Kun joku saa vallan puhua, olla kuulluksi ja nähdyksi tulleena, hän pääsee valtaan tavalla tai toisella. Valta siis annetaan hänelle, koska hän on ”niin hyvä”. Jos tätä jatkuu, hän haluaa puhua enemmän... Lopulta, ääritilanteessa, hän tulee ottamaan, mitä haluaa. Se näkyy siinä, että lähelle jääneet ihmiset pysyvät vaiti, koska miellyttämiselle tulee ”pakko”; mutta joku häipyy hiljaisuudessa, katoaa lähipiiristä. Ja jatkossa vallan saanut ottaa lisää valtaa, ja saattaa päätyä narsismin suohon. Tai ainakin siirtää itsensä ylimielisyyden saarelle, jossa ei miellyttäjätkään häiritse.

Miellyttämisen vaivaan rohkaisuksi sopinee: tiedot pitää tarkistaa ja mielipiteet on erotettava tosiasioista (Kortesuo 28), jotta ei eksy eikä suostu mihin vaan.

 

Suhtaudutaan ympäröivään maailmaan omista kokemuksista käsin … [mitä] pidämme normaalina, järkevänä ja hyvänä. (Turunen 94)
 
Vastuu on sanojalla, mutta kuulijakin on vastuussa itsestään.

- On tärkeää varjella mieli loukkaamattomana -

Meidänhän tulisi varjella ja tarkkailla kaikkea, mitä sielumme ja sydämemme suoltaa, on aivojen kampusalueitten kautta siivilöitävä roskat ja kivet pois. Jos näin ei tee, tulee sanoista itselle paha olo. No. Ei enempää ”sammakoista” joita karkaa ajoittain kaikkien suista…

- Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja… Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Jaak.3:9-11
 

 
Lähde
Turunen, Ari, Ettekö tiedä, kuka minä olen, ylimielisyyden historiaa, Atena 2010
Kortesuo, Katleena, Journalismin kuolema, mitä medialle oikein tapahtui? Tammi, 2022