Tässä on lääke ihmispelkoon

Missä muut ovat?

Ei tarvitse etsiä kelpaamista, koska sillä ei todista mitään eikä kenellekään. Miksi pitäisi tehdä itseään toisille näkyväksi, huomatuksi, hyväksytyksi!  –  Siis mihin? 

Joka tapauksessa en kelpaa! Vaikka mitä tekisin tai osaisin. Enhän edes tiedä sitä mittaa, jolla joitakin asioita mitataan.  –  Kukaan ei tiedä!

Sehän on vain yritystä vastata kuviteltuun malliin, johonkin, mitä oletetaan vaadittavan. Ja me etsimme kasvoja ja palautetta, mutta se on eri asia.

Tuomas Kempiläinen vakuuttaa, ettei ole hyväksi olla viisas/tietävä/oppinut, on parempi esittää tietämätöntä ja opetella olemaan ”se, jota ei pidetä minkään arvoisena”: ”Rakasta tuntemattomuutta ja mitättömän mainetta. Karta sitä, että ihmiset sinut tuntevat.” 1)  Tämä nimittäin tekee hyvää ihmiskunnian edessä. – Se on hyvä tila: saan olla vapaa kaikista vaatimuksista ja ihmispeloista. Saan palata ja olla itseni kokoisena persoonana.

Yksinäisyys on trauma, se on yksinäisyyden tunnetta, mutta ei auta hakea korvaavia asioita. Tästä näkökulmasta yksinäisyys ei ole haitta, vaan se on osa persoonallisuutta. Lepo ja hyväksyminen itsessä yksinäisyys sellaisena ”kuin se on”, on perustaltaan lähtökohta elämään ja olemassaoloon – tarkoitus itsessään. Ihminen on aina yksin – sisimpänsä kanssa. Yksin oleminen on fyysistä. Sekin on hyvä huomata, että Jumala on yksin, ainutlaatuinen, kaikkivaltias, ja Hänkin etsii, kaipaa kohdata ihminen.

Elämän tehtävänä on vaatimuksista ja kelpaamisen tavoittelusta poisoppimista. Kelpaamme elämään, ja Jumalan edessä, Hän on tehnyt meidät kelpaaviksi, ja  Jeesuksen sovitustyö riittää meille. – Ja se riittää ihan oikeasti!

*

C.S.Lewis kirjoittaa jossakin: 

”Ruumiin, mielikuvituksen, älyn tai minkään muunkaan osamme vihaaminen tai pelkääminen ei ole kristillistä. Jos koko ihminen on kerran uhrattu Jumalalle, ei ole enää kovin ajankohtaista riidellä tämän tai tuon kyvyn arvosta”

”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” Snl.29:25.

”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niin kuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen.” 4.Ms 14:28

*

En käperry sisäänpäin, koska se johtaa pahoinvointiin; voin laajentua vain ulospäin, suhteisiin, luottaa elämään. Minä ymmärrän olemiseni ”laajenemisena”, on lupa ”ottaa tilaa” elämään, en pitäydy valheissa, joita joskus kuullut. Laajeneminen itsestä ulos on rakkauden toteutumista, mikä poistaa riittämättömyyden ja ihmispelon. Se tuo rohkeuden tilalle.

 

1) Kristuksen seuraamisesta, Kirjapaja, 2006

---