 |
| Tulipalon jälkeen elämä jatkuu |
”…hiljentymistä yrittämässä… itsepintainen sisäinen meteli minua vainoaa… filminauhana alitajunnan raadolliset näyt kulkevat sielun silmien editse, oma rauhattomuus vain ajautuu kirkon rauhan kanssa niin väkevään ristiriitaan, että sitä ei voi olla havaitsematta…” (lainaus jostakin, ei merkintää)
Aivojen tehokäyttö, jatkuvaa, kone käy kuumana, sanoja, ajatuksia, mielikuvia, kutsumatta. Miten sen saa poikki, mikä koneen sammuttais?
Ohje
hyvään elämään on ollut – ainakin minun tapauksessani – oppia hiljaisuutta. Minulle
se ei ole sitä, että ei tee mitään tai olemisen vääristymänä ”vain on”. Olen
poiminut eri lähteistä – tietysti kirjoista, joita ahmin ja tallennan niistä
erityisiä mainintoja – hiljaisuudesta eri näkökulmia ja filosofian ajatelmia. Ne
ovat kuin herkkupaloja niin mielelleni, ajatuksilleni kuin sanoina suussani.
Toivottavasti jokin – edes yksi pieni ajatushäivähdys koskettaa lukijan elämää
ja antaa uusien ajatusten ja sanojen maistiaisia.
Hiljainen ihminen ei siis ole heikko, hän ei lamaannu, ei ole saamaton, tai ei ole juuri se kynnysmatto, johon joillakin on oikeus.
"Vertailun mittapuuna tulisi olla sisäisyyden hiljaisuus." (Kierkegaard)
Peter
Halldorf, ruotsalainen teologi, on kirjoittanut askeesista, erämaa-isien
elämästä, joissakin kirjoissaan:
Ilman hiljaisuutta ajatukset eivät tyynny, lepää.
Hiljaisuus tekee ihmisen eläväksi.
Tee hiljaisuudesta kriteeri, jonka perusteella
arvioit kaikki asiat.
Valitse aina se, mikä edistää hiljaisuutta.
Tässä on kyse mielen avaruuden hiljaisuudesta. Enhän kuule edes omia ajatuksiani, jos sisin ei ole hiljaa. Tiedän, miltä tuntuu, kun ajatukset ja mieli on täynnä sanoja ja melua. En ole kärsinyt unettomuudesta, mutta tuollainen tungos aivoverkossa aiheuttaa unen kaikkoamisen ja levottomuuden.
*
Mitä on hiljaisuus – mielenkiintoinen sana. Autuaaksijulistuksessa (Matt.5:5, KR1938) Jeesus luetteli monenlaisia ”autuaita”, eräät niistä ovat maan hiljaiset. Onnelliset omistavat maan! Jotain erinomaista siinä täytyy olla. Kreikan kielessä sanoilla voi olla monia merkityksiä (onhan suomenkielessäkin merkityssisältöjä, kuten lakka – marja/maali).
Sanaa hiljaisuus on käytetty, kun tarkoitetaan (Swindoll,129):
- kesytetty villiori, joka on saatu
tottelemaan
- huolella valitut sanat, jotka
rauhoittavat
- voide, joka poistaa kuumeen ja
kivun haavasta
- kuvaa lääkärin helläkätisyyttä, kun hän hoitaa
sairasta
- kohtelias, tahdikas, muita
kunnioittava, ystävällinen
Me
tunnistamme tällaiset ihmiset; heidän lähellään on hyvä olla ja oleminen
rauhoittaa.
Tietynlainen ajattelun hitaus kuuluu aivojen tapaan. Siihen liittyy myös ajan käsitteen toisenlaisuus. - Tarvitaan aikaa, jotta voi itse tapahtua.
Sören Kierkegaard on ironian ja huumorin asiantuntija. Nautin lukea ja pohtia hänen kummallisuuksiaan ja sanojen käyttöä. Hän kirjoittaa mm: Opetettavan asian jumalaapelkääväisen [oppilaan] hiljainen hyväksyntä, [josta] seuraa, että oppilas omaksuu opetetun etääntyen opettajastaan kääntyäkseen sisäänpäin kohti itseään [oppia hyöty ja käyttö], juuri se on sisäisyyttä. (Lehtinen,249)
Kun ajatukset hidastuvat, opittava asia ”sisäistyy” paremmin. Hyvä on miettiä, analysoida ja pilkkoa sanoja ja ajatusteemoja, ja sitten koota tarkalleen, mitä pitää muistaa ja oppia. Nautinto! Tässä tarvitaan hiljaisuutta.
Kun opin hiljaisuutta, huomaan, että olen tasapainoisempi, ei tarvitse aina olla jotain mieltä, eikä tarvitse aina ottaa kantaa. Eikä varsinkaan jälkikäteen kärsiä sanojen tungoksesta aivoissa.
*
Lähteet:
Sören Kierkegaard, Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus, (suom.T.Lehtinen) WSOY 1998, osa 2.
Peter Halldorf, 21 kirkkoisää, Barents Publiser, 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti