Aivoissa jotain tapahtumaa

 

Evoluutio tulossa

Mietin aivojani, joudun tekemään työtä niiden kanssa. Luen kirjaa, joka panee ajatukset ja aivot koetukselle. Ahtaus paketissa johtuu siitä, että uutta tietoa, laajentavaa ja herkullista, vaikeasti sisäistettävää, tulvii sisään siinä määrin, jotta niille olisi luotava uusi ”kansio”. Tai – viisaampi vaihtoehto – tarkistettava vanhat ”kansiot”, muistiinpanot, ja kyseenalaistettava ymmärretyt. Tieto pyrkii kaivamaan uusia hermoja ja synapseja. Ahtaus syntyy juuri tässä.  Muistan jotain, tiedän monia asioita, joihin ei sisälly tällaista uutta, nämä lisätiedot ovat uskoakseni olennaista ja tärkeää. Ja erityisen hedelmällistä. Uusi tieto osin poistaisi vanhentunutta; tarvitsen päivittämistä, jotta ymmärrys lisääntyisi, laajentaisi tallennettua. Ongelma on siinä, että ”kansioita” on paljon, miten pääsen niihin käsiksi. Toinenkin ongelma, muisti, enhän edes tiedä mitä muistan ja missä mahdollinen päivitettävä tieto sijaitsee! Uuden tiedon pitää laajentaa ymmärrystä, eikö kuulosta ihan vastaanotettavalta. Enkä oikeasti pysty kertomaan, mitä pääkopassa tapahtuu.

... rationaalisen ajattelun voidaan osoittaa olevan toiminnassaan sidottu luonnolliseen kappaleeseen nimittäin aivoihin (s.73) Oletus siitä, että asiat, jotka ovat menneisyydessä liittyneet toisiinsa, ovat tulevaisuudessakin yhteydessä toisiinsa, ei ole rationaalisen käytöksen, vaan eläinten käyttäytymisen pääperiaate (s.48).  Järki on ihmisen kyky. Jos lähdetään menneisyyden tavalla toimimaan, elämä jää polkemaan paikalleen, järkevää on siis elää nykyhetkeä ja nähdä eteen tulevat uusina. – Tätä ihan just yritän tuossa edellä!

 
Laitetaanpa muutama makupala

…ihminen on korkein olennoista, jotka aistein voimme havaita. Ihminen on … valloittanut maapallon, kerää runoutta, musiikkia, taidetta … [siispä] ei ole järjetöntä olettaa, että olemme enemmän [Jumalan] kaltaisia kuin muut tuntemamme olennot. (s.115)

- Millaisen mielikuvan luotkin Jumalasta, se todennäköisesti ei ole oikea, se ei voi olla kuva Kaikkivaltiaasta. Se on oma luomuksesi. Koska ihminen on rajallinen käsityskyvyltään, ja kuvien luominen mieleen riippuu yksilön kyvystä käyttää hyväkseen annettua. Lewis selitti jossain kirjassa – oli valokuva piipusta: ”tämä ei ole piippu”, se on kuva piipusta. Jumala loi ihmisen kuvakseen, tästähän seuraa, Jumalan täytyisi olla aika monipuolinen. Meitä on värillisiä, isoja ja pieniä, eriväriset hiukset, silmät, puhumattakaan luonteista. Jotakin voisi ”yhteistä” olla – kuten Raamatussa kuvataan, Jumalamme puhuu, kuuntelee, on hajuaisti, kädet. Hän tuntee vihaa, surua, loukkaantumista, ja rakastamista intohimoisesti. Kuten ihminenkin. Muuta kuvaa hänestä ei ole – paitsi me maan asukkaat.

*

 
Mietitäänpäs hetki avaruutta: hiljainen, ääretön, rajaton, suuri pimeys, on palloja, tähtisumua, aurinko jossain kohtaa, kaikki liikkuu erinomaisessa järjestyksessä. Pallot törmäilevät vain vapputorilla.

- Niin missäs se taivas on?
Meille kerrotaan, että Jumala ”astui alas taivaasta” tai ”tuli maailmaan”.

Tuon voi ilmaista Lewisin tapaan näin
… luonnontieteen tunteman fysikaalisen … maailmankaikkeuden lisäksi on olemassa todellisuus, jota ei ole luotu ja joka on rajoittamaton… … tiettynä ajan hetkenä tämä todellisuus tunkeutui tuntemaamme maailmankaikkeuteen tulemalla yhdeksi sen omista luoduista ja sai tässä maailmankaikkeudessa aikaan historiallisia tapahtumia, joita luonnollisen maailmankaikkeuden normaali toiminta ei aiheuta. Tämä on muuttanut suhdettamme rajoittamattomaan todellisuuteen. (s.121)
 
Toisin sanoen
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”  Joh.1: 1-5

- Selviskö?  On näet olemassa tuonpuoleinen todellisuus, josta maailmaamme ”tunkeutui” Jeesus. Näetkö rajapinnan?

 
Jeesus eli ihmisen elämän. Sitten Hän kuoli. Uskontunnustuksessa sanotaan
…astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin…
- Ei tämä ole itsestäänselvyys! Pitäisi käsittää oikein, ”ymmärrän, mitä tarkoitat”. Eikö olekin merkillistä, emme juuri ajattele. Syynä taitaa olla se, että meillä on ”vanha kuvasto” (Lewis vuonna 1947), jota nykyihmisellä ei välttämättä ole. Miten selität ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut asiasta ja nyt hän ihmettelee: miten, mihin ”astui”, kun avaruus on rajaton ja pimeä ja miten niin ”nousi” ja vielä kuolleista, kun multaa päällä?
 
Hyvin hedelmällistä, aivoja ruotivaa. Ja kirja on vasta puolessa!
 

lähde
C.S. Lewis, Ihmeet, alustava tutkielma, Otava, 2024, alkuperäinen 1947