Pieni pyörälenkki sähköavulla

Kuntatasolta on ryhdytty töihin

Vanha kanava, oja lähinnä, Vanhasta Vaasasta Kuninkaankartanon –ruotsinkielisen koulun mailta lähtevä. Siellä päässä on siisti puistomainen ympäristö ja lampi, luontoon löytänyt paikkansa. Siellä on tehty töitäkin maiseman eteen. Ojavesi virtaa vanhan historiallisen muinaismerkkikummun sivua: kummulla on graniittipatsas. Alue jo v. 1894 luovutettiin Mustasaaren kunnan hoitoon. Eli kyseinen laaja alue on Vaasan ”sisällä” olevaa Mustasaaren kuntaa, koulu ja vanha hovioikeus, joka nykyään tunnetaan Mustasaaren kirkkona ja sen yhteydessä heidän kirkkoherranvirastot. Hyvin hoidettua aluetta. En tunne historiaa tässä asiassa, pahoittelen puutteita.

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/06/risti-korsholman-valleilla-19-kesakuuta.html

Siis Vaasan kaupunki rakentaa koko ajan ojan varrelle pyörätietä. Alkaen siis tuolta ”perältä”. Sepeliä ja mutkia. Muutamien vilkasliikenteisten teiden ylitykset jatkuen kohti pohjoista. Valmista tuli Gäddan alueelle saakka. Jatkumoksi sopii hyvin Pilvilammen maastoon. Mutta mihin sitten pyöräreitti jatkuu jää nähtäväksi. Onhan pyöräily lisääntynyt kovasti, niin, polunpohjat ovat kuralla, on uria ja valumia (en tykkää), kävellessä väliin joutuu harppomaan ja väliin rämpimään syrjässä. Pyöräreitti tullee tarpeeseen ja hyvä pohja on tärkeä, kuhan tuo sepeli vähän painuu. Ja työmatkoille tämä voi olla helpotus, mutta onko niin, että Sepänkylän suunnasta kaivattiin Vanhan Vaasan kouluille oikotietä?

Kuljimme siis noin puolivälistä etelään, Kuninkaankartanon maille, istuimme varjoon vanhalle kivijalalle ja nautimme päiväkahvit leivoksien kera – koira sai oman luutikkarinsa, tyytyväisenä. Olipa hellepäivä, vaikka jo syyskuu. Sitten palasimme takaisin sinne saakka, kun tuli kaivinkone ja sorakasa eteen.

Koira oli jopparilla

Se kiljui lähes koko ajan, erityisesti, jos sattui näkemään koiria. Kävelevät koirat olivat hämmennyksissä, mistä ääni kuului, ketään ei näy. Harva hoksasi pyöräkyytiläiseni, vilahti ohi. Kerran sattui ohittaja rullasuksilla, voi tavatonta, mikä raivo peräpenkiltä kuului, ihan hävetti. Outohan se ilmestys oli. Koira nauttii, sitä se kiljuminen, ja helle helpottaa, kieli jäähtyy, tuuli on miellyttävä. Enpä ole juuri nähnyt muiden kyydissä koiraa. Meilläkin tämä tapa oli ainut päästä liikkeelle, koppa oli löytö (saako mainostaa: Lidlistä)

Pyöräilyni ei toki päättynyt kaivinkoneen eteen, vaan kiersimme taajaan kuntarajan sisällä. Nopeus oli välillä 25 km/t. Kaikkiaan tuli vain 16 km, eli ei niin hirveän pitkästi; oli sitä paitsi 24 asteen helle. Syyskuuta! No säitä riittää, syksy on alullaan.