 |
| 1-vuotiskuva |
Pieni koirani on kasvanut aikuiseksi, leikkautin siitä neutrin talvella, tuskin tietää olevansa tyttö. Ei sen oleminen juuri ole muuttunut. Se käy edelleen nilkkaan ja kenkään kiinni, puree antaumuksella isoavarvastani. Jos en yhtään välittäisi, se jatkuu. Hampaitten kokeilu joka paikkaan on sen paras homma. Virta ei lopu. Ei. Yli tunnin kävelysession jälkeen se saa virtapiikin ja ravaa keittiön ja eteisen ympäri tuhatta ja sataa, välillä pyörii häntää kiinni, sitten huohottaa kieli pitkällä. Onneksi se on pieni kooltaan! Eli lenkkeily vain lataa akkua. Niin kuin minullakin, mutta...
Talvella kaaduin ja loukkasin olkapään, tosin eka kipu oli kankussa, mutta olka on ilmeisesti saanut osumaa, jonkin asteinen murtuma. Pari viikkoa sitten nuljautin nilkan, koska kenkä oli tukeva, nilkka teki kunnon kumarruksen. Kävelyt ja muu urheilumuotoisuus on jäänyt minimiin. Että harmittaa. Pyöräily sentään sopii. Olenkin ollut sessun kanssa ajelulla.
Koira ei välttämättä piittaa kyydissä istumisesta, sen menohalut kun ei tyydy. Tosin tuntuu, että se alkaa nauttia maisemien vaihtumisesta. Kunhan tästä sadekaudesta päästään…
Puutarhassa
pionit ovat upeimmillaan ja sadeviikko on aina samaan aikaan. Siksi otan aina
heti kuvia niistä, kun sateella pionivarsi taipuu, ei jaksa kantaa ruusukruunuansa,
varsi taittuu ja terälehdet varisevat. Eilenkin tuli niin paljon vettä
kerralla, ettei ikinä ole pihassa virrannut sellaista tulvaa. Mihin sen veden
ohjaisikaan!
.jpg)
Koira
alkaa oppia temppuja aina vain helpommin. Itepäinen se on, ei ole niin kuin
joillakin näkee, että se seuraa ihmistä koko ajan. Sirkustemppuja tehtiin jo.
Se istuutuu puupölkylle kyllä, mutta aristelee nousemaan takajaloille –
lattialla tanssi sujuu kui vaan, sitten houkuttelin sen hyppäämään renkaan
läpi. Se loikkasi hienon pitkän hypyn ja heti maahan käskyllä. Nami päälle. Ja
eiku uudestaan. Mitenkä tuota jatkaisi. Koirakursseja ei sirkustempuille vielä
ole.
Koira seuraa ympäristöä kuin haukka, metsästysvietti pelaa, pienikin risahdus, liikahdus, niin toinen tassu koukkuun ja kuono pystyyn... Vaikka minä en näe mitään liikkuvaa, taskunamilla houkuttelut ei auta. Erään kaupan ovi oli auki ja sisällä oli eräänlainen eteinen, koira huomasi ja heti veto sisään – hajuja sieltä tuli. Se alkoi kiljua kuin tapettava sika, ääni kaikui eteisessä. Hävetti ja äkkiä kiskomaan tuota pikkupossua kauemmas.
Kyllä sillä älyä on – niin rotumääritelmässäkin sanotaan. Jos se vähänkin huomaa mun aikeista vaikkapa aikomus harjata sitä, se menee piiloon, enkä saa kiinni. Uloslähtemiseni se hoksaa ennenkö teen aikomusta. Mun älykkyyttä koetellaan. Onhan se suloinen, pieni, ja sen kävelytyyli on nostella etutassuja somasti. Varsinkin lapset reagoivat siihen. Se tuijottaa ruskeilla nappisilmillään hievahtamatta minua tuon tuosta, mitä lie ajattelee. Ehkä odottaa jotain. Seuraa ja painaa mieleensä kaiken minusta. Vakoilee?
 |
| Pizzaa tulossa, nam |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti