Retkiluistimet ja russeli

 

Viikko sitten

Tänään jäätilanne oli erinomainen. Yöllä pakkasta ja aamupäivälläkin vielä 5 miinusta.

Söin eilistä nuudelipataa ja sitten - -

Polku parkkipaikalta jäälle oli pääkalloliukas, kävelin syrjässä. Ja jääkin oli aika kupuliasta, ei sais mennä jäälle kun pinnassa on pehmiää ja vettä, nyt oli eiliset kävelyjäljet jäätyneet. Mutta kyllä siellä saattoi luistella ihan mainiosti. Tilaa oli – kuin yksityisomistus – olin ainut liikkuva, tosin talonmies talutti koiraa, kenkien näkkileipä-ääni kaikui koko lammen pituudelta.

On aika harvinaista, että tällainen jää on lammella – ainakin minun aikatauluihini (huvittamiseen) sopinut. Viime viikolla luistelin 10 km, nyt tuli vain puolet. Ehkä liikaa oli ruoka mukana painolastina, laiskotti. 

– Siitä huolimatta: tämä on mun laji!

Paluusuuntaan otin koiran rinnalle ja annoin sen määrätä vauhdin. Kylläpä se juokseekin lujaa, hyvä kun pysyin perässä. Se tykkää juosta ja oppinut rinnalla juoksun – ja käskyn. Välillä se viipyi takana, himmasi, mutta sitten taas täysillä. – Mietin, olen kuullut, että koirille on juoksukilpailuja. 

Mun sessu on hyväkuntoinen, lihaksikas ikiliikkuja. 

Voisipa enemmän sen kanssa hiihtää, luistella ja juostakin. Luistelussa on oltava tarkka, kun se tulee välillä liki, ettei luistinterä satu, kamala ajatuskin. Voisi vaikka tassun viiltää poikki.

Ohessa muutama kuva maisemista. Vanhemmassa kuvassa on vielä luntakin.

Tilaa on, kyllä sinne mahtuu muutkin.

Pilvirivi on vino, ei jää

Käärme ja sen kuva

Valittajat

Mooses johdatti kansaa erämaassa. Porukka purnasi, kun piti kiertää Edom – nuo estivät maan läpi kulun – tuli pitkä lisälenkki. Väsymys ja kyllästyminen hyvä syy valittaa: ”eihän täällä ole leipää ja vettä”. Eipä tietenkään! Se oli erämaa, hiekkaa, hiekkaa ja kuumaa auringon kilotusta. Jostain maan koloista kaivautui käärmelegioona, nekin olivat nälkäisiä ja vihaisia häiriöstä. Purivat kyselemättä, myrkyllisiä. Se vaikutti. ”Me olemme tehneet syntiä, puhuimme Jumalaa vastaan. Nyt me kuolemme, tee jotain.”

Mooses sai Jumalalta käskyn rakentaa pitkän tangon päähän käärmeen kuvan. Vuosisatojen ajan ovat eri taiteilijat tehneet siitä oman kuvittelunsa näköisen – me emme voi tietää, minkä näköinen se oli. Joka tapauksessa se muistutti käärmettä. Se ei ollut käärme, vaan sen kuva, näköispainos. (4.Ms.21:4-7). Käärmeestä tulee heti mieleen syntiinlankeemuksen juttu Raamatun alkulehdiltä.

- Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'” (1.Ms.3:1-3)

Jo tuossa näkyi valheen vaikutus, ei Jumala ollut Adamille sanonut älkääkä koskeko siihen, tuo oli Eevan ihan oma lisäys (tai sitten yhteinen varo-versio).

 

Erämaan käärmeet samaa

Oliskohan todellakin niin, että Jumalako luvannut jotain, uskot sen, joten etkö voisi ajatella, ihan itse, olisit viisaampikin, tietäisit miten erämaasta päästään pois.

Mitä lie valheen apostoli – mukana matkassa – kuiskinut kuumassa tuulessa, kipujen hikisessä yössä. Se onnistui siinä ja avasi maan, toi kaikki käärmeensä esille. – Synti on siinä, mitä ihminen otti vastaan, kuunteli, samoin kuin Eeva, joka yhtäkkiä alkoi epäillä. Äkkiä tuli käärmeen aika tuhota nuo, jotka ottivat vastaan valheet.

*

Joskus tulee mietittyä, miksi Mooseksen piti tehdä juuri käärmeen näköinen juttu. Tietenkin me ymmärrämme sen viittaavan Jeesukseen ristillä. Mutta käärme!

Käärme oli syyllinen! Sen puheet houkuttavat synnintekoon, valehtelee ihmisen ajatteluun ja mieleen Jumalasta ja luottamuksesta irti. Eikö ole aika luonnollista, että se sama syyllinen, käärme, myös paratiisissa, jouda ripustettavaksi, kuolemaan. Ja koska tämä suunnitelma oli jo valmiina Eevan ja Adamin aikoihin, se vain vahvistui ajan mittaan. Kunnes Jeesus tekee työn ja sanoo: ”se on täytetty”. Asia on loppuun käsitelty, suhde korjattu, synti  ja syyllisyys sovitettu.

Ymmärrän, että käärme on kuva, ”symboli”, ja jotta teolle saadaan ratkaisu, joutui Jeesus käärmeen kuvana ristille. Kaikki käärmepuremat kohdistuvat Häneen. Tämä on ainut ja mahdollinen ratkaisu! Myös erämaan leiriläisille. Ja meille.

Mooses kehotti Jumalan määräyksenä ”joka siihen katsoo, jää eloon”. Ei se käärmeen kuva tai tanko mitään! Kyse oli uskosta. Vapaaehtoisesti. Usko – suunta, käännä silmät – että katse riittää. (4.Ms.21:8-9)

 

Niinpä

Käännä kasvosi ylös ja näe, käsitä, että käärmeen kuva on nyt Kristus, oli ristillä, kantaa edelleen kaikki puremat. Vain siten jää eloon.