Sähköavusteista pyöräilyä

 

Ostin vuosi sitten sähköavusteisen polkupyörän. Siinä on iso akku, jotta sillä voisi käydä vaikka naapurikylissä, kiertää reilu lenkki. Jos takapuoli kestää. Sääkin voisi olla täydellinen. Viime kesä meni harjoitellessa ja senkin takia jäi vähiin, kun ostin koiran. Ei oikein voinut jättää sitä moneksi tunniksi yksin. No nyt totean, että hyvin se olisi pärjännyt, sisäsiistikin kun oli.

* Tuossa kuvassa, muuten, on Suvilahdessa vanhan kanavan varrella oleva majakkakivi tai merkkikivi. Oli tärkeä siiihen aikaan, kun isommillakin veneillä pääsi mereltä Vanhaan Vaasaan saakka. Nyt on enää melojille kurja oja, ja alueella mukavia ulkoilureittejä.

Enemmänkin vois ajella. Tänä kesänä on jäänyt kans vähiin, toisin olin ajatellut. Sää. Ensin oli hellettä, ei mun sydän kestä siihen lisänä pyöräilyä ja nyt on satanut ja satanut. Ja arkisesti sade on löysässä tuolla pilvissä. Ei ikinä tiedä mitä tunnin päästä, kun en tunne pilvien salaisuuksiakaan. Mun sään tuntemus on sitä, että katson eka ikkunasta ja mittaria, sitten puen ja avaan oven. No voi vitsi, sehän sataa taas. Siinä ovella miettimistä. Eikä koirakaan suostu aina, nyrpistää nenää ja katselee taivaalle: ei paista, ei kävelyä. Se tykkää helteestä.

Loukkasin nilkkani kesäkuun puolella, se paisui todella kauniiksi, siniseksi, oli pullea ja sileäihoinen. Toinen kinttu niin tutun luinen ja laiha, kuin harakan varpaat. Se siitä kuntokävelystä. Pyöräily toimii, nilkka saa sopivaa liikuntaa. Koira kiljuu jopparilla ja nauttii raikkaasta tuulesta, hyvä ettei lentoon pääse, lukko pitää.

Nämä pyörät ovat halventuneet. Verkkokauppa mainosti jokin aika sitten alennuksia, oli paljon halvempi mitä minun ostamani, joka silloin oli ns. tarjoushintainen.

Mutta.

Odottelen kuivaa ja tyyntä, uskon edelleen, ettei ilmasto lopu ja pääsen piittkkäälllle pyörällä. Parhaat säät edessä, onhan vasta elokuun alku.