Luetuista
kirjoista mielihyvän ja onnen tavoittelusta
Mielihyvästä ja onnellisuudesta puhutaan paljon nykyään. Miten ja mistä nykyaikainen ihminen saa ja hakee kokemuksensa ja tunteesta, en ole pohtinut asiaa, enkä osaa sanoa.
Mutta Lauri Järvilehdon[1]) teos opettaa muistin käyttöä ja miten kaikenlaiset skriptit ja juonet jäisivät paremmin päähän. Hän on myös pohtinut mielihyvän syntyä.
Lauri kirjoittaa: Ajatuksen torjuminen tietoisuudesta ei kuitenkaan useimmiten oikeastaan katkaise ajatusprosessia. Sen sijaan se painuu tiedostamattomaan mieleen, josta se voi ponnahtaa pintaan hyvinkin pitkän ajan kuluttua. (emt,24) Kukin ajatus vahvistuu sitä mukaan, mitä useammin sitä ajattelee, ajatukset ovat kuin lihakset, joita vahvistetaan kuntosalilla (36). ”Uoma jossa vesi virtaa, syvenee hiljalleen.” Toistamalla, ajattelemalla ajatusta tulee vahvistaneeksi siihen liittyvien hermoratojen kytköksiä. (37) Ihmismielessä on muitakin ”lihaksia”, kuten tahto, joka tarvitsee voimaa ajatusten muuttamiseen. Negatiivinen ajattelu on energiasyöppö, mutta laiska lihas peitetään jollain muulla (58).
Järvilehdolle kylään - kiinnostuitko
Ajatukset määräävät usein, mitä ihminen tuntee, miten toimii. Kun on tylsää, joutilasta oloa, ajatuksiin tulee… kaikenlaista. No, mitä tahdot: se on eri asia kuin mitä haluat. Halun erottaa siitä, että tuntuu vähän aikaa hyvältä, sitten tulee tunne, että tahtoo lisää. Sehän on kuin addikti, riippuvuuden merkki! Riippuvuus ei ole kiinni tahdonvoimasta vaan syvään juurtuneista ajatusprosesseista (65).
Hitlerillä tahto ja ajatukset olivat hänen omansa; toimi halujensa mukaan.
Toiminnan suuntaaminen jotakin muuta kohti kuin itseen, tuo varmasti ”sivutuotteena” mielihyvää, joka on seuraus, ei syy. Tätä opetti logoterapian kehittäjä Viktor E. Frankl. Ihminen on rajallinen, emme joka elämänalueella kerta kaikkiaan hallitse ajatuksiamme eikä tunteitamme – ja se tekee nöyräksi. Tahto alkaa taipua ja kummasti ihminen löytää voimia vastustaa hetken mielihyvän kaipauksia ja haluja. – Vuosien mittaan tulee oppineeksi rajansa.
*
Vapaus
valita (hyvä) on voima.
Elisabeth Lukas (mm.logoterapeutti) pohtii samoja. Ihmisenä olemisen olemukseen kuuluu suuntautuminen, pyrkiminen johonkin tai johonkuhun – asiaan tai henkilöön; tarkoittaa, että on olemassa tavoite ja kohde. Heikkoa tahtoa ei varsinaisesti ole olemassakaan – ainakin Viktor Frankl väittää niin! Tahdonvoima ei ole paikallaan pysyvää. [3]) Se on liikettä jotakin kohti.
Tunteita ei itse voi pakottaa tuntemaan; tämähän me tiedetään. Erityisen selvästi tämä tulee esille etsittäessä onnellisuutta. Jotenkin tuntuu, että nuo, jotka haaveilevat onnellisuudesta, ovat eksyneet tarkoituksettomuuden tunteeseen, ja tämän epätoivo on eksistentiaalinen, olemassaolon kysymys.
*
Jos tasaista elämää toivoo, toivoo apatiaa, pysähtyneisyyttä. Ihminen taantuu. Jos mielihyvä tuottaisi tarkoituksen, olisiko ihminen tyytyväinen. Minä ainakin olen tunnistanut sen hetken kestävän onnen, kun suklaa sulaa suussa.
Henkisellä tasolla ei ihminen tavoittele mielihyvää. Päinvastoin, sopiva terve jännityksen määrä on haaste, joka pitää elävänä todellisuudessa! Mutta rauha ja tyytyväisyys ovat sisäisiä tiloja, jotka tunnistetaan elämän perusasioina. Niitä ovat sovinto itsen ja Jumalan kanssa. Tiedän, että minulla on kaikki, mitä tarvitsen – en tiedä, mitä puuttuu. Raamatussakin sanotaan, että tulisi katsella taivaan lintuja, eivät ne kokoa komeroon ja pakastimeen. Ja kuitenkin laulavat kuin yltäkylläiset ikään ja siinähän onkin elämän tarkoitus itsessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti