Orwell, G, Eläinten Vallankumous,
WSOY,1969 (1945)
Jonkin
verran vallasta ja vallanhalusta olen lukenut erilaisista näkökulmista, siitä,
mitä se on ja mistä se syntyy. Mietin usein, miten joku hoksaa ”aloittaa”,
huomaa, näkee ikään kuin saumaa omalle agendalleen. Vai onko niin, että se
”jokin” on jo ihmisessä ja odottaa vain sopivaa hetkeä syttyä. Toisaalta
sanonta tilaisuus-tekee-varkaan, toimii ehkä vallanhalussakin: joku näkee asiat
toisin ja huomaa joissakin jonkinsortin tyhmyyttä (kernaasti nimetään) – ei. Se
on ajattelemattomuutta, kiinnostuksen puutetta itsen ulkopuolisiin. Tai
puhtaasti välinpitämättömyyttä, joka taas on synneistä suurimpia.
Vallanhalu löytyy meistä jokaisesta, on oltava huolellinen ja nöyrä luonteen vioilleen. Vallan ottaminen on eräänlaista varkautta, se on toisen ihmisen ajattelun manipulointia. Hitlerkin ihasteli että oli ”meidän johtajien onni, ettei kansa ajattele.”
Eläinten vallankumous on satiiri ja osui oman vuosikymmenensä
politiikkaan kipeästi, se sai jotkut yskimään. Esipuheessa Martti Montonen
kirjoittaa Orwellin elämästä lyhyesti. ”…vasemmistopuolueet harjoittivat kaksinaamaista
politiikkaa …toisaalta … ja toisaalta…” En
ole poliittisesti valveutunut, joten en ota kantaa oikeaan enkä vasempaan,
mutta tuo toisaalta ja toisaalta kuulostaa hyvin
nykyaikaiselta; mikä olisi muuttunut – vaikka politiikasta ei puhuttaisikaan.
Nyt on pohdittavanani kirjan valta ja sen halu.
Kirja
saattaa olla tuttu monille, minä en ole tiennyt tästä koskaan, ja kirja löytyi
kassiini kirjaston kirpparihyllystä. Maatilan eläimistä eräällä vanhalla
karjulla oli aikaa mutakuopassaan laiskana mietiskellä maailman menoa,
filosofoida, rakentaa ideologiaansa, jonka hän sitten jakoi muille. Hän löysi
itsestään vallanhalun, eli vaikuttamisen tavan muihin. Nämä muut olivat
lukutaidottomia, pääasiana oli mitä ruokaa tänään, tuleeko sitä myös illalla ja
koska mennään nukkumaan. Helppo vaikutuksille, mikäs siinä. Tavoite oli siis ”jos ihminen poistetaan näyttämöltä, nälän ja
ylenmääräisen työn pohjimmainen syy on iäksi kaikonnut.” Ne eivät tuon
puheen jälkeen enää huomanneet, että niillä oli jo kaikki ja työaika ja lepo järjestyksessä.
”Ihminen on ainoa luontokappale joka
kuluttaa tuottamatta. Hänestä ei saa maitoa, ei muni munia, liian heikko
vetämään auraa…”
Se toisaalta: eläinten työpäivistä tuli
16-tuntisia ja vapaa-aikaa ei tunnettu.
Eläimet
alkoivat uskoa, että kaikki elämässä oleva paha on peräisin ihmisen
tyranniasta. Ei voi mitään, jotain täytyi tehdä. – Tulee mieleen moniakin
nykyajan ideologisia heittoja – sen enempää niihin perehtymättä: olen vain
otsikoita lukenut uutissivuilta. Jotkut näkevät eläinten hyvinvoinnin elämän
tärkeimmäksi tehtäväksi, ei paha asia, mutta se toisaalta. Samaan lauseeseen ei vahingossakaan saa yhdistää
aborttiasiaa, muutenhan paljastuu epäjohdonmukaisuus. On tahoja, jotka pelastavat hyljättyjä,
sairaita eläimiä, koiria ja kissoja, maksavat lääkärikuluja. Totta kai pitää
auttaa ja itsekin tekisin samoin, jos kohdalle tulee! Sitten se toisaalta: huonokuntoiset eläimet pitää
lopettaa, ei niiden saa antaa kärsiä vahingoittuneinakaan. Tämäkin on
eläinsuojelua. Luin jostakin että joku suree ”kalojen kaltoinkohtelua,” eli asialle
pitäisi tehdä jotain. Joutuvat näet verkkoon tai jopa terävän koukun
haukanneeksi. Hankalaa, miten tämäkin hoidettaisiin. Ja kun viimein päästään
ihmisistä eroon, voivat eläimet rauhassa vallata kaikki ”maatilat.”
Majuri-karju
teroitti alamaisilleen: ”Toistan vielä:
muistakaan aina, että velvollisuutenne on suhtautua vihamielisesti ihmiseen ja
kaikkiin hänen toimiinsa”. Kirjan
lopussa vallan ottaneet siat, Johtaja komiteoineen muuttuivat vähitellen
ihmisen näköisiksi, mihin kirja sitten päättyikin. Ihminen poltti tupakkaa, joi viinaa, piti vaatteita
ja käytti rahaa. Kaikki seitsemän käskyä muuttuivat vuosien kuluessa, tuli aina
jokin poikkeus. Lopuksi siat valmistivat oluensa ja tilasivat kalliit viskit.
Rahaahan ei juuri ollut, toisaalta
jostain sitä aina löytyy nykyäänkin, jos tahdotaan. Miten se oli: jos antaa
pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Vallanhalu ei koskaan tyydyty, eikä se
koskaan suostu jäämään alemmalle tasolle, vaan sen kuuluu ansaita edut ja asema
aina vain parempaan, ja ero ruohonjuuritasoon on tultava isommaksi. Jopa niin,
ettei Johtajan tarvitse näyttäytyä kuin kerran vuodessa kansan edessä, aina
riittää tiedottamiseen välittäjiä.
Seuraavaksi
astui kuvaan vuosien takaisten tapahtumien uusi tulkinta. ”…kaupankäynnin ja rahankäytön kieltävää päätöstä ei ollut koskaan
tehty tai edes ehdotettukaan. Se oli silkkaa mielikuvitusta…” valheiden levittämistä. Kaikki menestys, mitä
ruohojuuritaso oli saanut aikaiseksi, tuli nyt Johtajan ansioksi ja hän sitten
teki itselleen sankarimitalit; häntä kiitettävä. Eikä kukaan huomanut mitään outoa
– enää.
Kun
rahaa ei kerran ollut – vaikka siat ja koirat lihoivat jostain syystä –
ruoka-annoksia supistettiin. Tiedottaja perusteli uskottavasti syyt. ”…annosten jyrkkä yhdenmukaisuus olisi
animalismin periaatteiden vastaista.” Mitä tuolla sitten yritettiinkin
selittää, sitä en minäkään ymmärtänyt. Perusteltiin, ettei maatilalla ollut
ruokapulaa, oli kyse vain uudelleenjärjestelystä. Perustelussa selvisi, että
olihan heillä puhtaampi vesi ja puhtaat oljet makuukopeissaan ja muut
hyvinvoinnin asiat. Toisaalta: nuo
asiat olivat hyvin ennen ihmisen poistamistakin, mutta sitä ruohonjuuri ei enää
muistanut.
Olen
nähnyt jossakin sanonnan, joka saattaa olla poimittu Orwelliltä, vähän eri
muodossa:
Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia,
mutta jotkin eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Sopii nykyään:
Kaikki ihmiset… tasa-arvoisempia kuin toiset.
Tuohon voidaan vain hymähtää: näillä mennään. Mitä eläimiin tulee, muistetaan, mitä Jumala sanoi luotuaan maailman, eläimet ja ihmisen.
* Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa
hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää
maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan
linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet." Ja Jumala sanoi:
"Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita
kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä
hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille
taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki,
minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi." Ja tapahtui niin. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän
tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. 1.Moos.1:28-31
Eläin ei koskaan hallitse ihmistä, mutta ihmisen tehtävä on pitää huolta eläimistä ja luonnosta. Toisaalta, jos ihminen poistetaan, mikä tai kuka on se eläin, joka sammuttaisi valot viimeisenä?