Taannoin luin M.Scott Peckin kirjan, Pahan psykologia (Kirjapaja, 1989):
- Uskonnollisessa ajattelussa pahuus
on ollut keskeinen jo tuhansien vuosian ajan. Psykologiassa tuo käsite puuttuu
lähes kokonaan. Tämä kummallinen asiaintila johtuu pääasiallisesti siitä, että
uskonnolliset ja tieteelliset mallit on käsitetty toisensa poissulkeviksi, yhteen sopimattomiksi ja toisiaan
hylkiviksi. Tieteen kuuluu olla kaikesta arvosidonnaisuudesta vapaata. …jo
pelkkä sana paha edellyttää ennakkoon
tehtyä arvoarvostelmaa, jossa tieteen ei siis ole edes luvallista puuttua pahan ongelmaan. (41)
-
Vapaa tahto on se perimmäinen asia, joka erottaa ihmisen muista elollisista
olennoista. Mutta vain ihminen voi antaa käskyn suorittaa joukkomurha
puolustaakseen omia etujaan maassa, jossa ei ole koskaan edes käynyt.(276)
”Erilaiset testit ja tutkimukset eivät ole osoittaneet, että valta voi muuttaa tavalliset ihmiset sadisteiksi vaan, että ehkä sadistiset ihmiset hakeutuvat valta-asemiin. Valta siten houkuttaa tietyn luontoista ihmistä” (s25). Päästäkseen valtaan ihminen käyttää ns. oman edun tavoittelun kykyään, joka ilmenee vaikkapa liioitteluna, valehtelemisena ja röyhkeytenä. Tarjolla olevaan järjestelmään – johon siis hakeudutaan tai pyritään ja jos se tunnistetaan korruptoituneeksi, se kerää epärehellisyyteen taipuvia, tai jos se tiedetään hyväksi järjestelmäksi, hakijat haluavat hyvän panna kiertämään. Näitä kirjassa kerrotut monet tutkimukset valottavat. Kirjan kirjoittaja ehdottaa korjauksen: ”kannattaa keskittyä yksittäisten vallankäyttäjien sijasta huonojen järjestelmien korjaamiseen.” (s28). Miten se onnistuisi, kun aina on niitä, jotka pyrkivät ”eteenpäin” omien etujen kanssa! Onhan tuo nähty.
Kirjoittaja esittää yhdeksi ainoaksi ratkaisuksi ylimmän johdon kontrolloinnin. Yleensä ajankäyttöä, verkkovierailuja, toissijaisia toimintoja valvotaan alemman tason työntekijöille. Mutta mm. työajan ja tehokkuuden valvonta eivät koske yläkerran johtajan huonetta. Siksi korruptio on kiusaus vallankäytön välineeksi.
Oikein pukeutuminen tiettyä tilaisuutta varten on yleissivistystä ja kohteliaisuutta, mutta sillä vaikutamme myös suhtautumista meihin. Määrätietoinen asento ja pukeutuminen voivat erehdyttää, jos ainoastaan ihmisen ulkoiseen hapitukseen kiinnitetään huomiota. Arviot syntyvät välittömästi. Aivot koostavat merkityksettömien yksityiskohtien pohjalta ihmisistä nopeita arvioita… nokkimisjärjestykset … löytyvät näin (s101). Näin me luokittelemme ”omiin ja meihin” kuuluvat, ja suhtautumisen suopeammin kuin muihin (116). Kirjassa kerrotaan ihmisten suhtautumista 1800- ja 1900- lukujen aikoina afrikkalaisiin Euroopassa tai mitä eri jalkapallo-joukkueiden kannattajiin tulee. Me siis vertaamme kaiken itseemme ja itsestämme ulos. Mikä paras mittari se onkaan! Jos et ole yhtä hyvä kuin minä, voit lakata olemasta, et kelpaa.
On mahdollista päästä valtaan, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja omaa riittävästi ”kykyjä”. Luin taannoin Hitleristä. Sen lisäksi, että Aatu sai jalansijan, menestyksen portailla kiipeämisen mahdollisuuden, täytyi olla kansallisella tasolla tietynlainen yhteiskunnallinen tila. Ilman sitä ei Aatu olisi ehkä onnistunut. Ihmiset odottivat pelastajaa ja oli pelko kaiken romahtamisesta. 1930-luvun – ja jo sitä ennenkin – asiat olivat ”kehittyneet” huolestuttavasti, ehkä kansalainen ei sitä tietoisesti ymmärtänyt, mutta jotakin saattoi aavistaa. He tarvitsivat Pelastajan. Lopun me tiedämmekin. Meillä näyttää olevan nyt Suomessa jotain samaa...
Me tarvitsemme Johtajan
Ihan kaikki tarvitsemme Johtajan! Sitä etsitään ja kaivetaan vaikka minkälaisella meriitillä, kunhan vain tuo suostuu johtamaan: me seuraamme. Vaikka Kivennavalta (paikkahan on rajan tuolla puolella nykyään). Eikä tähän tarvita evoluutiota ja liskoaivoja, selittäjää, vaikka Klaas näihin koko ajan vetoaa.Kirjoittaja on tutkinut – käsittääkseni joitakin entisiä – mm. diktaattorien ja tyrannien elämää, haastatellutkin monia. Heissä on laidasta laitaan ”taitoja”; joku oli äärettömän ystävällinen ja hyväsydäminen, mutta syötti krokotiileilleen erinäisen määrän kansalaisiaan – eri syistä. Kirjailija perustaa pääasiassa tutkimuksensa ja analyysinsä evoluutioon, kivikautisiin alkuaivoihin, liskoaivoihin, metsästäjä-keräilijä-aivojen kehityspuutteeseen tai siitä alkaneeseen ihmiseksi kehittymiseen. Tämä on aika kaukaa haettua ja ihmistä halventavaa. Mielestäni. Toisaalla hän selvittää mentalisaatiota, hän mainitsee heijastamiskyvyn, peilisolut, ja ihmettelee siis empatian biologista perustaa. ”Aivojen kuvantamistutkimuksissa on … havaittu… katsojankin aivoissa aktivoituvat … aistimiseen liittyvät aivoalueet. Empatia on uskomattoman mutkikas tunne, mutta kuvantaminen tarjoaa sentään jonkinlaisen suuntaa antavan keinon mitata sitä.” (s.131) – Onneksi hän ei tässä selitä, että vuoden 0000xxx empatia on ollut mahdollista kaivaa luunsiruista esiin – siis evoluution avulla.
Mikä sitten saa Johtajan pyrkimään paikalleen, Klaas selittää sen oman maailmankuvansa mukaan; eri kuin mitä itse ymmärtäisin. No, minähän en ole Tutkija-Tohtori-Toimittaja, enkä mikään mukaan! Ymmärrän jotain, mutta vertaan Ohjekirjaani. Vanhassa testamentissa poikkeuksetta itse itsensä johtajaksi hankkima kaatui omiin selityksiinsä ja salaliittoihin. Vaikkapa Saul, joka tosin oli Jumalan sallima ja osoittama henkilö, mutta hänpä otti ohjat omiin käsiinsä eikä uskonut viisasta tukijaansa ja tämän neuvoja. Seurauksena oli vainoharhaisuus ja todennäköisesti skitsofrenia. Niilläkin pärjää johtajana nykyään. Ukrainasta uhkaavaa vaaraa vastaan taistelee eräs herkkä tsaari ja hallitsee tornistaan naapurimaassa. Puhumattakaan huolesta Kiinan demokratiasta mahtavan naapurin, Taiwanin, petollisesta uhasta pientä kilttiä Kiinaa vastaan. Onhan näitä Johtajia, eikä niille mahdeta.
Kirjassa pohditaan menneitten (liskoaivojen!) ja nykyisten (kehittyneitten aivojen!) vaikuttavien tekijöiden summaa. Ihan kuin ihminen ei olisi aina ollut (oman aikakautensa teknologian ym mukaan?) näin viisas, kuin nykyinen päivitetty versio. Nyt vasta kaikkein viisain.
Oikeastaan on kyse alkusyystä, jäljet johtavat ihanaan rauhan paratiisiin: Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" (1.Ms.3:1) Kyseenalaista se: kun et ymmärrä, et voi hallita, et voi ottaa valtaa, sinulta puuttuu jotain. Epäilyn siemenen kylväytyessä eivät nuo ”alkuihmiset” (liskoaivot?) huomanneet omistavansa jo kaiken sen, mistä käärme (liskoaivo?) heitti ideologisen olettamuksen epäillä omistamista. Käärme kiinnitti huomion erillisyyden ihanuuteen, ettei kukaan eikä mikään saisi määrätä: ole oma johtajasi. Vertasi itseensä tuo jalaton lisko: oli sen oma syy, aihe, joutui mahalleen. Ihmisen ahne johtaminen perustuu samaan käärmeen ”kykyyn”, kateuteen!
Mitä tuota väittämään toisin. – Ehkä vielä on muutamia johtajia, jotka eivät avaa omaa laariansa täyttääkseen sen. Epäilen kyllä. Heillä on vaikeat paikat, pudottajia löytyy. Herra armahda!
Suuri ihminen hallitsee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti