Aivoissa jotain tapahtumaa

 

Evoluutio tulossa

Mietin aivojani, joudun tekemään työtä niiden kanssa. Luen kirjaa, joka panee ajatukset ja aivot koetukselle. Ahtaus paketissa johtuu siitä, että uutta tietoa, laajentavaa ja herkullista, vaikeasti sisäistettävää, tulvii sisään siinä määrin, jotta niille olisi luotava uusi ”kansio”. Tai – viisaampi vaihtoehto – tarkistettava vanhat ”kansiot”, muistiinpanot, ja kyseenalaistettava ymmärretyt. Tieto pyrkii kaivamaan uusia hermoja ja synapseja. Ahtaus syntyy juuri tässä.  Muistan jotain, tiedän monia asioita, joihin ei sisälly tällaista uutta, nämä lisätiedot ovat uskoakseni olennaista ja tärkeää. Ja erityisen hedelmällistä. Uusi tieto osin poistaisi vanhentunutta; tarvitsen päivittämistä, jotta ymmärrys lisääntyisi, laajentaisi tallennettua. Ongelma on siinä, että ”kansioita” on paljon, miten pääsen niihin käsiksi. Toinenkin ongelma, muisti, enhän edes tiedä mitä muistan ja missä mahdollinen päivitettävä tieto sijaitsee! Uuden tiedon pitää laajentaa ymmärrystä, eikö kuulosta ihan vastaanotettavalta. Enkä oikeasti pysty kertomaan, mitä pääkopassa tapahtuu.

... rationaalisen ajattelun voidaan osoittaa olevan toiminnassaan sidottu luonnolliseen kappaleeseen nimittäin aivoihin (s.73) Oletus siitä, että asiat, jotka ovat menneisyydessä liittyneet toisiinsa, ovat tulevaisuudessakin yhteydessä toisiinsa, ei ole rationaalisen käytöksen, vaan eläinten käyttäytymisen pääperiaate (s.48).  Järki on ihmisen kyky. Jos lähdetään menneisyyden tavalla toimimaan, elämä jää polkemaan paikalleen, järkevää on siis elää nykyhetkeä ja nähdä eteen tulevat uusina. – Tätä ihan just yritän tuossa edellä!

 
Laitetaanpa muutama makupala

…ihminen on korkein olennoista, jotka aistein voimme havaita. Ihminen on … valloittanut maapallon, kerää runoutta, musiikkia, taidetta … [siispä] ei ole järjetöntä olettaa, että olemme enemmän [Jumalan] kaltaisia kuin muut tuntemamme olennot. (s.115)

- Millaisen mielikuvan luotkin Jumalasta, se todennäköisesti ei ole oikea, se ei voi olla kuva Kaikkivaltiaasta. Se on oma luomuksesi. Koska ihminen on rajallinen käsityskyvyltään, ja kuvien luominen mieleen riippuu yksilön kyvystä käyttää hyväkseen annettua. Lewis selitti jossain kirjassa – oli valokuva piipusta: ”tämä ei ole piippu”, se on kuva piipusta. Jumala loi ihmisen kuvakseen, tästähän seuraa, Jumalan täytyisi olla aika monipuolinen. Meitä on värillisiä, isoja ja pieniä, eriväriset hiukset, silmät, puhumattakaan luonteista. Jotakin voisi ”yhteistä” olla – kuten Raamatussa kuvataan, Jumalamme puhuu, kuuntelee, on hajuaisti, kädet. Hän tuntee vihaa, surua, loukkaantumista, ja rakastamista intohimoisesti. Kuten ihminenkin. Muuta kuvaa hänestä ei ole – paitsi me maan asukkaat.

*

 
Mietitäänpäs hetki avaruutta: hiljainen, ääretön, rajaton, suuri pimeys, on palloja, tähtisumua, aurinko jossain kohtaa, kaikki liikkuu erinomaisessa järjestyksessä. Pallot törmäilevät vain vapputorilla.

- Niin missäs se taivas on?
Meille kerrotaan, että Jumala ”astui alas taivaasta” tai ”tuli maailmaan”.

Tuon voi ilmaista Lewisin tapaan näin
… luonnontieteen tunteman fysikaalisen … maailmankaikkeuden lisäksi on olemassa todellisuus, jota ei ole luotu ja joka on rajoittamaton… … tiettynä ajan hetkenä tämä todellisuus tunkeutui tuntemaamme maailmankaikkeuteen tulemalla yhdeksi sen omista luoduista ja sai tässä maailmankaikkeudessa aikaan historiallisia tapahtumia, joita luonnollisen maailmankaikkeuden normaali toiminta ei aiheuta. Tämä on muuttanut suhdettamme rajoittamattomaan todellisuuteen. (s.121)
 
Toisin sanoen
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”  Joh.1: 1-5

- Selviskö?  On näet olemassa tuonpuoleinen todellisuus, josta maailmaamme ”tunkeutui” Jeesus. Näetkö rajapinnan?

 
Jeesus eli ihmisen elämän. Sitten Hän kuoli. Uskontunnustuksessa sanotaan
…astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin…
- Ei tämä ole itsestäänselvyys! Pitäisi käsittää oikein, ”ymmärrän, mitä tarkoitat”. Eikö olekin merkillistä, emme juuri ajattele. Syynä taitaa olla se, että meillä on ”vanha kuvasto” (Lewis vuonna 1947), jota nykyihmisellä ei välttämättä ole. Miten selität ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut asiasta ja nyt hän ihmettelee: miten, mihin ”astui”, kun avaruus on rajaton ja pimeä ja miten niin ”nousi” ja vielä kuolleista, kun multaa päällä?
 
Hyvin hedelmällistä, aivoja ruotivaa. Ja kirja on vasta puolessa!
 

lähde
C.S. Lewis, Ihmeet, alustava tutkielma, Otava, 2024, alkuperäinen 1947

 

Joulu - joka vuosi - taas sama juttu

 

Lähde: https://www.krell.fi/65-tampere /Puzzlefactory

"Tämä tapahtuu aina uudelleen joka vuosi”

Kuten tämänkin tekstin tein vuosi sitten!

Seimiasetelma, jota meille ikuisuuksien ajan on esitelty joulukorteissa on tosiaan aikansa elänyt. En ole juuri ”joulukortteja” nähnyt kuin sattumalta, yleensä niissä kuvataan jotain muuta kuin päivänsankaria. Seimikuvat ovat kai peräisin myöhäisen keskiajan roomalaisten taiteilijoitten kuvauksia katolisesta ja sentimentaalisesta äiti-Mariasta ja valtavasta kyvystä yhdistää luomakunta.  Seimikuvissa yhdistyy luonnon tasapaino, on rauha, valkeus ja turvallisuus. Vielä enemmän se kuvaa nykyaikaamme, vihreän ideologian ydintä, eikä siten ole aikansa elänyttä.

Kuten Leena Huima sanoi jo 1990-luvulla puheessaan: ”hevosen lämmin henkäys lämmittää lasta”: ei ole häiriöitä ihmisen ja eläimen rinnakkain elossa. Kun otetaan totuus, ymmärretään, että tallissahan haisee, se ei ole hygieeninen paikka synnytykseen, puhumattakaan eläimistä, jotka ehkä viettivät yönsä suojassa; sontaa varmasti kylkiä myöten, siellähän ne ovat maate. Ei siihen aikaan ollut hevostyttöjä harjaamassa turkkeja kiiltäväksi ja puhtaaksi. Joku väitti, että siellä olisi ollut jopa kameli – ja se kuulemma haisee erinomaisen pahalle. Miksei vihreä liike voisi ottaa tämän aiheen vakavasti ja korottaa sen ihanteeksi siitä, että Jeesus itse kunnioitti luontoa ja sen elinvoimaa syntymällä sen keskelle?

Minulla on enkelikuvia, joissa kauniit naisenkelit laskeutuvat taivaasta kuusipuita käsivarsillaan. Tämä taitaakin olla vihreälle liikkeelle parasta, hyvin feministinenkin. Toisaalta ihmettelen, miten taivaassa olisi puita ja mitä viestiä puut tuovat. Ei kuusipuu ainakaan pelastanut ketään, mutta se ei liene enkelien ajatuskaan; joten voi olla että ovat vain taiteilijan ajatus ja harhauttamaa.

Kuusessa on taikaa

Joulukuusen alle laitetaan lahjat, latvaan tähti ja koristeita oksille. Vanha perinne kertoo mielenkiintoisen näkökulman tästä. Ihminen palvoo puuta, koristelee sen, kantaa ja antaa sille lahjoja ja jossain perinteisiin on kuulunut tanssi puun ympäri. Eikös kuulosta viattoman hauskalta jouluiselta. Jos sitä katsoo epäjumalana, tulee kummallinen sekavuus ajatuksiin.

Uskomatonta! Kuinka helppoa on lapsia pelotella joulupukilla, ollapa kiltti saadakseen lahjoja. Mutta ensin ne uhrataan kuuselle. Sen jälkeen katsotaan, miten selvisit kiltteyden kanssa. Entäs tämä: pelottelepa sillä, että Jumala saattaisi loukkaantua ja rangaistakin, jos palvot kuusipuuta, niin saat rikollisen ja sekopäisen maineen. – Jumalan mielestä saatat ohittaa Hänen alkuperäisen tarkoituksensa ja siksi Hänellä olkoon oikeus pahastua.

Eikös nyt tunnukin siltä, että olen näillä muutamilla sanoilla vienyt kaiken kivan joulusta.

Tunnelmointia

Koska minulla on huono muisti, en muista kaikkea, mitä kuulin jokin aika sitten näistä joulun ”kivoista” perinteistä. Hyvä niin. – Sen voisin kuitenkin mainita, että joulu ja juhla yleensä vietetään jonkun asian ja tapahtuman muistoksi - olennaista. Monet juhlat, kuten joulu (ja halloween) ovat tosiasiassa nykyään pelkkiä outoja kummallisia uskonnollisia tapahtumia, (kauppiaitten juttu?) joita toistetaan tavan takaa. Kun on aina tehty niin! Niistä puuttuu juhlan syy, ”kohde”, se tapahtuma, on jäljellä vain tyhjää tunnelmointia. Lahjoja, kynttilöitä, ja ruokaa saa kaupasta, joilla tunnelma sytytetään - ah. - Minulle tulee tyhjä olo.

Miten me kaipaammekaan juuri sitä oikeata joulun henkeä, sitä tunnetta rinnassa, jonka kuvitellaan tulevan, kun oikein kovasti ”yritetään tehdä” joulu. Miksi se ei tapahdukaan? Joulun jälkeen alkaa tyhjä, tylsä ja yksinäinen arki. Lahjat palautetaan kauppaan tai myydään nettikirpparilla, että vähän rahaa olisi seuraavaan tilipäivään. Leikki loppui.

*

Mihin me tarvitsemme tällaista joulua? Mitä tarvetta se täyttää? Siitä hyötyy kauppiaitten kassa, ja yrittäjät hymyää, samppanjat viimeisen kvarttaalin tulosjuhlassa. Muille se on harhaa, petetyn surua, pettymystä.

Ja joka vuosi tämä tapahtuu aina uudelleen!

Koiramainen kakkajuttu

 

Minkähän takia koirien mielestä kakkakasat on parhaita hajuja. Oikein siinä ääressä pitää miettiä, pysähtyä pitkäksi aikaa tutkimaan kuonolla vierasta ulostekasaa. YÄK. Kaiken huippu oli tänään. Sain juuri ja juuri nykäistyä remmillä, kun aukaisi jo suunsa, nuolaisi maistiaisiksi. Sai jotain, oli kovin tyytyväisen näköinen. Se oli ISO läjä, josta otti. Jyäk. - Jäinpä miettimään.

- Jotkut antaa koiransa nuolla naamaansa. Hm?

Puuroateria

Onko niin, että kun on iso koira ja se syö tietysti paljon, toisin sanoen ruokaan menee rahaa. On pakko etsiä halvempia ratkaisuja, kun tuo kuitenkin vain syö. Koira ei mieti onko tänään hernekeittoa vai pihvipäivä, on vain kokonainen nälkä. Siispä nappulakuormaan voi sujauttaa pari perunaa tai eilinen kaurapuuro. Täyttää mahan.

Sitten käyttöjärjestelmä suoltaa tuotepaketin, plööts, ruits. Siihen se jää nurmikolle, asfaltin reunalle tai jopa asfaltille. Eipä tuota ilkiä raapia kakkapussiin. Ja sitten tulee myöhemmin toinen koiramainen nenä, joka haistaa: ah, tuossa onkin puuroa tai perunaa.....nam.

Urbaani kaupungistunut koira ja sen ihminen on unohtanut, että koira on raadon syöjä, lihan ja luun kalvaja. Koiralla on raateluhampaat - kaikkihan sen tietää. Koira ei ole kasvissyöjä kuten lammas, vaikka ainakin mun koira järsii välillä heiniä ja pentuna tykkäsi popsia voikukan kukintoja. Ja se syö tomaattia, kurkkua, paprikaa. Ehkä perunaakin - en anna.

Opin edellisten koirien kanssa. Kun purtavat ovat lihaisia, peräpään tuotepaketti on tiivis ja tulostus harvassa. Helppo pussittaa. Pidän huolen oman koirani kanssa, että se silloin tällöin saa kokolihaa, luita - ja raakana. Raaka liha on tietysti rotukysymys, on herkkävatsaisia ja muita oireita, en tiedä näistä ongelmista. Jos anaalirauhasten kanssa on ongelmia, kannattaisi ehkä jättää puurot ja vellit ihmisen lautaselle. Laadukas koirannappula pitäisi olla mahdollisimman "lihaista", enkä ymmärrä, miksi sen pitää sisältää mm pellavansiementä, joka lisää peräpään tuotantoa.

Karkkitehtaita

Rusakot reissaa ja sukkuloi meidän lähialueella, jossa koira haistelee päivittäin. Parasta siellä on ne rusakon papanat. Mikä kumma niissäkin. Ehkä se on "puurotuote". Jaa-a, rusakot ja jänikset ovat kasvissyöjiä kans. Voi tauti ja ällötys, eikä tuota voi välttää, ei sitten mitenkään. Yksittäiset sattumat ovat  ihania napsittavia herkkuja.

Heinän syönnistä tuli ymmärrys, että koira puhdistaa suolistoa. Joskus näin, kuinka heinä oli kietoutunut tuotepaketin ympärille kuin naruksi. Varsinkin sulamattomat luunsirut olivat tiukassa nipussa pöperössä heinänkorsien sitomana.

Koirahomma on hyvin yksinkertaista. Ainakin meillä on ollut. Toivottavasti pysyykin, russeli sentään on pieni sessu ja seurattava molempia päitä.