Tahdon – Enkä tahdo – Haluan

Missä ihmisessä sijaitsee tahto? Lauri Järvilehto kirjassaan: tahto on lihas, jota täytyy kuntouttaa kuten hauista salitreenissä, toistuvasti, vastusta lisäämällä. Tahto on kovin laiska nykyään monilla. Tässä jotain eri lähteistä, joita itse olen pohtinut.

- Itsessäni olen huomannut puutteita, eräs niistä oli olemassaoleminen. Olin, mutta en ollut tietoinen. En tiennyt voivani vaikuttaa itseni ulkopuoliseen maailmaan, elin ja odotin että jokin tulee. Olen löytänyt olemassaoloni jo vuosia sitten, siihen liittyi oman tahdon löytyminenkin. Tiedän mistä kirjoitan!

Tahdosta erotetaan halu ja mieliteko. Halu auttaa on eri asia kuin tunne, että sinun on autettava, haluat tai et. Elämä, äly ja tahto ovat sinänsä hyviä asioita, koska voidakseen olla vaikkapa paha, täytyy olla elävä ja täytyy käyttää älyä ja tahtoa. Jokainen voimakas halu tuntuu terveeltä ja järkevältä kun se herää, mutta sellaista tunnetta ei kannata uskoa. Halu voi olla suussa tai vatsassa – tahto toimii aivoissa. – ”Raaka-aineen (ihmisen biologia ym) lisäksi on aina olemassa myös valinta, jonka ihminen on vapaa tekemään. Näemme vain tulokset valinnasta, jonka toinen on tehnyt raaka-aineidensa pohjalta. Jumala ei tuomitse ketään raaka-aineiden perusteella tehdyistä valinnoista, vaan ainoastaan sen mukaan, miten ihminen on käyttänyt annettua.”(Lewis) Ihminen saattaa antautua alempien sielunosien, kuten tunteiden ja halujen, vietäväksi; tämä johtuu siitä, ettei ihminen tiedä paremmin, ja tahto on laiska.

Tahto ja vastuu

Tahdon vapaus on vapautta viettivoimista, vietit eivät voi koskaan tukahduttaa itseään. Ihmisen, jolla tahto toimii, itsensä hallitseminen tuo vapautta. Kun tahto on kuntoutunut, se tuo vapauden vastuussa olemiseen! (Frankl) Viettien ilmaisema on lähempänä halua tai himoa, joista sen jotkut tunnistavat rakastumisena. Tahdonvapautta voi kasvattaa kehittämällä itsehallinnan taitoja.

Ja myös sanoa: en tahdo – ja olla vastuussa valinnasta.

Ensin tahto on löydettävä itsestä. Tunne ja tunteet haihtuvat usein savuna tuulen mukaan. Eikä ajatuskaan pysy, koska ajattelemme milloin mitäkin, sään mukaan. Pää on usein kuin tuulikaappi. (Kierkegaard)

Logoterapia (Lukas) piirtää ihmiskuvaan henkisen ulottuvuuden. Ihmisen henkisellä tasolla sijaitsevat tiedostettu ajattelu, asennoituminen ja tahto. Ihminen tunnistaa voimaantumisen, kun huomaa itsensä ymmärtämistä – tahto vahvistuu – ja oleminen tulee todeksi. Kuitenkaan emme voi valita tuntoja ja tunteita, mutta asennearvoilla pysyy terveenä. Siihen tarvitaan tahto; voi valita ja ajatukset ohjautuvat pysymään totuudessa.

Eräs näkökulma

”Muistetaan, että mieli hallitsee aivoja. Mieli/sielu omistaa älyn, joka auttaa ajattelussa; tunteet, joita tarvitaan tuntemiseen; vapaan tahdon, jota tarvitaan valintoihin. Vangitse ajatus ennen kuin se saa sinut kiinni.” (Leaf) – Ennen kuin olet koukussa.

Elämään kuuluu oikeus ja lupa valita itse, päättää tahtoa. Lupa ei saa olla toisen taskussa. Elämään kuuluu tahtomisen suunta, jota vahvistetaan, toistuvasti kääntymistä oikeaan suuntaan, myös antautumista ja kuuntelemista. Tahdon avulla asetetaan elämän tärkeysjärjestykset, vaihtoehdot, valinnat ja arvot. – Olemme vastuussa näistä Kohteelle, jonka puoleen ja edessä ollaan tilivelvollisia. Tästä ei voi välttyä kukaan!

Usko ja tahto

Tulee olla olemassa, jotta voi tehdä valintoja ja minä voi sanoa ”tahdon”. Ihminen pystyy toimimaan tietoisesti ja päättäväisesti vain pysyvän minän tiedostamisen kautta – minuuden kuuluu olla ”oikeassa kohtaa”. Tässä on jutun juoni: ihmisellä on aina valinnan mahdollisuus, ei ole olemassaolonsa sivustakatsoja vaan hän luo itse omaa historiaansa. Olemassaolollaan ihminen on yhteydessä aikaan ja paikkaan. Voi vaikuttaa sekä omaan oloon, että itsensä ulkopuoliseen maailmaan. 

Yleensä ajatellaan, kun kehotetaan luovuttamaan elämä Jumalan käsiin, että luovutaan omasta tahdosta, siitä, että saisi itse päättää. Ei elämä mene pilalle, ei missään Raamatussa kerrota näin, päinvastoin! Jos haluat rauhaa sisimpääsi, Jumala on ainut auttaja. Ei Jumala vaadi tahtomme kuihtumista. Isä antaa viisauden tehdä oikeita tahdon valintoja, jotta lapsi voisi hyvin. Hän on luonut maailman hyväksi ja ihmiselle iloksi, jokin muu tekee sitä ikäväksi. Toisaalta: Kuinka voi kuulla, jos hengellä on heikko kuulo, ja tahto myötäilee vain halujen hetkellisessä mukavuudessa?
 

Lainauksia:

Sören Kierkegaard, C.S.Lewis, Viktor Frankl, Elisabeth Lukas, Caroline Leaf

...vaan katso Luojaasi

 

 

 

Koiran kanssa kesällä, jotain lyhyesti

1-vuotiskuva

 

Pieni koirani on kasvanut aikuiseksi, leikkautin siitä neutrin talvella, tuskin tietää olevansa tyttö. Ei sen oleminen juuri ole muuttunut. Se käy edelleen nilkkaan ja kenkään kiinni, puree antaumuksella isoavarvastani. Jos en yhtään välittäisi, se jatkuu. Hampaitten kokeilu joka paikkaan on sen paras homma. Virta ei lopu. Ei. Yli tunnin kävelysession jälkeen se saa virtapiikin ja ravaa keittiön ja eteisen ympäri tuhatta ja sataa, välillä pyörii häntää kiinni, sitten huohottaa kieli pitkällä. Onneksi se on pieni kooltaan! Eli lenkkeily vain lataa akkua. Niin kuin minullakin, mutta...

Talvella kaaduin ja loukkasin olkapään, tosin eka kipu oli kankussa, mutta olka on ilmeisesti saanut osumaa, jonkin asteinen murtuma. Pari viikkoa sitten nuljautin nilkan, koska kenkä oli tukeva, nilkka teki kunnon kumarruksen. Kävelyt ja muu urheilumuotoisuus on jäänyt minimiin. Että harmittaa. Pyöräily sentään sopii. Olenkin ollut sessun kanssa ajelulla.

Koira ei välttämättä piittaa kyydissä istumisesta, sen menohalut kun ei tyydy. Tosin tuntuu, että se alkaa nauttia maisemien vaihtumisesta. Kunhan tästä sadekaudesta päästään…

Puutarhassa pionit ovat upeimmillaan ja sadeviikko on aina samaan aikaan. Siksi otan aina heti kuvia niistä, kun sateella pionivarsi taipuu, ei jaksa kantaa ruusukruunuansa, varsi taittuu ja terälehdet varisevat. Eilenkin tuli niin paljon vettä kerralla, ettei ikinä ole pihassa virrannut sellaista tulvaa. Mihin sen veden ohjaisikaan!

Koira alkaa oppia temppuja aina vain helpommin. Itepäinen se on, ei ole niin kuin joillakin näkee, että se seuraa ihmistä koko ajan. Sirkustemppuja tehtiin jo. Se istuutuu puupölkylle kyllä, mutta aristelee nousemaan takajaloille – lattialla tanssi sujuu kui vaan, sitten houkuttelin sen hyppäämään renkaan läpi. Se loikkasi hienon pitkän hypyn ja heti maahan käskyllä. Nami päälle. Ja eiku uudestaan. Mitenkä tuota jatkaisi. Koirakursseja ei sirkustempuille vielä ole.

Koira seuraa ympäristöä kuin haukka, metsästysvietti pelaa, pienikin risahdus, liikahdus, niin toinen tassu koukkuun ja kuono pystyyn... Vaikka minä en näe mitään liikkuvaa, taskunamilla houkuttelut ei auta. Erään kaupan ovi oli auki ja sisällä oli eräänlainen eteinen, koira huomasi ja heti veto sisään – hajuja sieltä tuli. Se alkoi kiljua kuin tapettava sika, ääni kaikui eteisessä. Hävetti ja äkkiä kiskomaan tuota pikkupossua kauemmas.

Kyllä sillä älyä on – niin rotumääritelmässäkin sanotaan. Jos se vähänkin huomaa mun aikeista vaikkapa aikomus harjata sitä, se menee piiloon, enkä saa kiinni. Uloslähtemiseni se hoksaa ennenkö teen aikomusta. Mun älykkyyttä koetellaan. Onhan se suloinen, pieni, ja sen kävelytyyli on nostella etutassuja somasti. Varsinkin lapset reagoivat siihen. Se tuijottaa ruskeilla nappisilmillään hievahtamatta minua tuon tuosta, mitä lie ajattelee. Ehkä odottaa jotain. Seuraa ja painaa mieleensä kaiken minusta. Vakoilee?

Pizzaa tulossa, nam