Sigmund Freud, elämä ja teokset, Lars Sjögren, WSOY 1991
Yhden kirjan
lukeminen ei tee kenestäkään asiantuntijaa, varsinkaan Freudin eikä
psykoanalyysin tuntijaa. Minusta nyt ei ainakaan! Suosittelen silti tämän
kirjan lukemista!
Kirja oli hyvin kirjoitettu sikäli,
että se ihan oikeasti synnytti vastaväitteitä ja ehkä tarkoituksellisen
hienotunteisesti välitti kirjoittajan omaa kritiikkiä – tuli mieleen. Sitäkin
ihmettelen, että maailman sivu on mm teologeja, jotka vannovat psykoanalyysin
nimeen. No, ehkä jotakin on muuttunut sitten 1900-luvun alun – ja onkin. Tässä
pohdin näitä siinä mielessä, että Jumala oli takuulla koko ajan puhunut
Siggulle! Eikä tämä halunnut kuulla.
Freud on todennut jossakin kirjassaan:
”Järkeä korkeampaa tasoa ei ole olemassa.” Ja: ”vain uskonnossa voidaan olla
niin kevytmielisiä, että tietämättömyydestä tulee normi.” – Hänellä oli
katolinen lastenhoitaja Itävallan Wienissä. Kokemus ja turhautuma – ei lapsi
käsittänyt – ei voi synnyttää muuta kuin aikuisena päätelmän: ”Jos pyhyys
poistettaisiin laeistamme ja asetuksistamme, ihmiset ymmärtäisivät, ’ettei
niitä ole oikeastaan luotu heidän hillitsemisekseen vaan palvelemaan heidän
etujaan’ ”(261). – Minkähän takia teologit häntä…
– Jo näistä ajatuksista ymmärtää, miten
Siggu pakeni Jumalan kutsua. Mitä tuohon pyhyyden poistoon tulee, sehän on
toteutunut: elämää ei pidetä itsessään pyhänä. Käsky ”älä tapa” tuntuu
muuttuneen, ja onkin; saa tappaa jos se ”palvelee omaa hetkellistä etua”. Aivan
kuin Jumalan sormi olisi ollut miehen päällä koko elämän: ”Minä
olen kaikki, luota minuun, Sigmund-rakkaani, minulta tulee kaikki.”
Jumalahan oli antanut hänelle älykkyyden ja tiedon käsittää suuria asioita
ihmismielestä! Hyvin tulee tämän käsittämään teoksessa Joukkopsykologia
ja minäanalyysi, josta Sjögren mainitsee jotain.
Johtaja ja omistus
Tuossa teoksessa oli selitystä
johtajasta ja johtamisesta, koska Jumala voidaan korvata. Johtajan
pääasiallinen tehtävä on rakastaa sotilaitaan/kansaansa ja kaikkia yhtä paljon.
Vain siten pysyy tuhoava kateus poissa, koska silloin kateudella ei ole
kohdetta (ts. kaiken omistaa Johtaja). Kun valta jaetaan, syntyy kateus; on ”apukeinona
– kateuden muuttaminen ehdottoman tasa-arvon vaatimukseksi. Kaikkein eniten
ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat rakkautta” joten tasavertaisesti tulisi
johtajan jakaa rakkauttaan jäsenten kesken, kaikille yhtä paljon! Toisaalta
hänen tulisi sietää vihan ja kateuden kohteena oloa. (277)
– Tässä on hieno ajatus! Meillä
kristityillä ei ole syytä kateuteen, ei mitään syytä verrata toisiimme, koska
Jumala omistaa kaiken. Meidätkin! Kaiken kattava rakkaus takaa kaipuidemme
täyttymisen. Tuollaiseen "johtajan" rakkauteen kukaan muu
ei pysty kuin Jumala: täydellisyys. Tämä rakkaus toteutui ristillä, jota Siggu
vastusti. Hän olisi joutunut luopumaan erillisyydestään ja mistä ei tiennyt,
että jotain puuttui. Hän pelkäsi menettävänsä jotain, mitä ei edes
omistanut. Hän etsi ikuista elämää ja pelkäsi kuolla.
– Tasa-arvon ajatuksen oikeastaan
ymmärsin tuosta kirkkaasti! Meille puhutaan demokraattisesta yhteiskunnasta
hyvinvoinnin kulmakivenä, että kaikki jakoon tasapuolisesti ja kaikille. Ts.
joku ymmärtää sen ”rikkailta siirto köyhille”, eli siten poistettaisiin kateus!
Jaa-a.
– Sekin tuossa Johtaja-ajatuksessa
panee mietityttämään, että oliko Hitlerillä opitut hanskassa – saatuna
perhelääkäriltä, joka tunsi Siggun. (tästä mm. kirjoittanut A.Miller [1] )
Älykäs mies kiistämättä
Freud teki siis kaikkensa osoittaakseen
olevansa älykkö, tiedemies ja pyrkimyksenä olla riittävä myös isäänsä nähden.
Hän langetti aina vähättelyt julkaisuilleen (260) – Osoittanee tuo, ettei
hänellä ollut sisäistä ”kelpaamista” isälleen. Vai oliko isä aina ”vähän
parempi” jota tasoa poika ei saanut ylittää? Kirjassa mainitaan, että isä Jacob
oli pienelle Siggulle sanonut, ettei tästä tule koskaan mitään. Tätähän tuo oli
sitten pyrkinyt todistamaan ja elämäntehtävänään analysoi sitä. Tuli hänestä
jotain, muutti maailmaa – enemmän kuin isänsä. Onko se hyvää? Voi olla, en
ymmärrä psykoanalyysiä sinänsä. Perustalta puuttuu – minun mielestäni, en
tunnista – kaikessa tuntuu Jumalan poissaolo. Jumala on analyysissä
poistettu, mutta jäljelle jäävä ihmisen järki ei kauas riitä, ei auta.
- Sitäkin jäin miettimään, miksi hän ei suostunut itse omaan kehittämäänsä analyysiin. Olisihan se ollut tosi tehokas vakuutus toimivuudesta! Viktor Frankl testasi oman logoterapiansa keskistysleirillä ja luennoissaan vakuutti, että se on ainut testattu, ja toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti