6.1.2022

Siggu Freudista ajatuksia

 

Sigmund Freud, elämä ja teokset, Lars Sjögren, WSOY 1991


Yhden kirjan lukeminen ei tee kenestäkään asiantuntijaa, varsinkaan Freudin eikä psykoanalyysin tuntijaa. Minusta nyt ei ainakaan! Suosittelen silti tämän kirjan lukemista! 

Kirja oli hyvin kirjoitettu sikäli, että se ihan oikeasti synnytti vastaväitteitä ja ehkä tarkoituksellisen hienotunteisesti välitti kirjoittajan omaa kritiikkiä – tuli mieleen. Sitäkin ihmettelen, että maailman sivu on mm teologeja, jotka vannovat psykoanalyysin nimeen. No, ehkä jotakin on muuttunut sitten 1900-luvun alun – ja onkin. Tässä pohdin näitä siinä mielessä, että Jumala oli takuulla koko ajan puhunut Siggulle! Eikä tämä halunnut kuulla. 

Freud on todennut jossakin kirjassaan: ”Järkeä korkeampaa tasoa ei ole olemassa.” Ja: ”vain uskonnossa voidaan olla niin kevytmielisiä, että tietämättömyydestä tulee normi.” – Hänellä oli katolinen lastenhoitaja Itävallan Wienissä. Kokemus ja turhautuma – ei lapsi käsittänyt – ei voi synnyttää muuta kuin aikuisena päätelmän: ”Jos pyhyys poistettaisiin laeistamme ja asetuksistamme, ihmiset ymmärtäisivät, ’ettei niitä ole oikeastaan luotu heidän hillitsemisekseen vaan palvelemaan heidän etujaan’ ”(261). – Minkähän takia teologit häntä…

– Jo näistä ajatuksista ymmärtää, miten Siggu pakeni Jumalan kutsua. Mitä tuohon pyhyyden poistoon tulee, sehän on toteutunut: elämää ei pidetä itsessään pyhänä. Käsky ”älä tapa” tuntuu muuttuneen, ja onkin; saa tappaa jos se ”palvelee omaa hetkellistä etua”. Aivan kuin Jumalan sormi olisi ollut miehen päällä koko elämän: ”Minä olen kaikki, luota minuun, Sigmund-rakkaani, minulta tulee kaikki.” Jumalahan oli antanut hänelle älykkyyden ja tiedon käsittää suuria asioita ihmismielestä! Hyvin tulee tämän käsittämään teoksessa Joukkopsykologia ja minäanalyysi, josta Sjögren mainitsee jotain.

 

Johtaja ja omistus

Tuossa teoksessa oli selitystä johtajasta ja johtamisesta, koska Jumala voidaan korvata. Johtajan pääasiallinen tehtävä on rakastaa sotilaitaan/kansaansa ja kaikkia yhtä paljon. Vain siten pysyy tuhoava kateus poissa, koska silloin kateudella ei ole kohdetta (ts. kaiken omistaa Johtaja). Kun valta jaetaan, syntyy kateus; on ”apukeinona – kateuden muuttaminen ehdottoman tasa-arvon vaatimukseksi. Kaikkein eniten ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat rakkautta” joten tasavertaisesti tulisi johtajan jakaa rakkauttaan jäsenten kesken, kaikille yhtä paljon! Toisaalta hänen tulisi sietää vihan ja kateuden kohteena oloa. (277) 

– Tässä on hieno ajatus! Meillä kristityillä ei ole syytä kateuteen, ei mitään syytä verrata toisiimme, koska Jumala omistaa kaiken. Meidätkin! Kaiken kattava rakkaus takaa kaipuidemme täyttymisen.  Tuollaiseen "johtajan" rakkauteen kukaan muu ei pysty kuin Jumala: täydellisyys. Tämä rakkaus toteutui ristillä, jota Siggu vastusti. Hän olisi joutunut luopumaan erillisyydestään ja mistä ei tiennyt, että jotain puuttui. Hän pelkäsi menettävänsä jotain, mitä ei edes omistanut.  Hän etsi ikuista elämää ja pelkäsi kuolla.

– Tasa-arvon ajatuksen oikeastaan ymmärsin tuosta kirkkaasti! Meille puhutaan demokraattisesta yhteiskunnasta hyvinvoinnin kulmakivenä, että kaikki jakoon tasapuolisesti ja kaikille. Ts. joku ymmärtää sen ”rikkailta siirto köyhille”, eli siten poistettaisiin kateus! Jaa-a.

– Sekin tuossa Johtaja-ajatuksessa panee mietityttämään, että oliko Hitlerillä opitut hanskassa – saatuna perhelääkäriltä, joka tunsi Siggun. (tästä mm. kirjoittanut A.Miller [1] )

 

Älykäs mies kiistämättä

Freud teki siis kaikkensa osoittaakseen olevansa älykkö, tiedemies ja pyrkimyksenä olla riittävä myös isäänsä nähden. Hän langetti aina vähättelyt julkaisuilleen (260) – Osoittanee tuo, ettei hänellä ollut sisäistä ”kelpaamista” isälleen. Vai oliko isä aina ”vähän parempi” jota tasoa poika ei saanut ylittää? Kirjassa mainitaan, että isä Jacob oli pienelle Siggulle sanonut, ettei tästä tule koskaan mitään. Tätähän tuo oli sitten pyrkinyt todistamaan ja elämäntehtävänään analysoi sitä. Tuli hänestä jotain, muutti maailmaa – enemmän kuin isänsä. Onko se hyvää? Voi olla, en ymmärrä psykoanalyysiä sinänsä. Perustalta puuttuu – minun mielestäni, en tunnista – kaikessa tuntuu Jumalan poissaolo. Jumala on analyysissä poistettu, mutta jäljelle jäävä ihmisen järki ei kauas riitä, ei auta. 

- Sitäkin jäin miettimään, miksi hän ei suostunut itse omaan kehittämäänsä analyysiin. Olisihan se ollut tosi tehokas vakuutus toimivuudesta! Viktor Frankl testasi oman logoterapiansa keskistysleirillä ja luennoissaan vakuutti, että se on ainut testattu, ja toimii.



 


[1] Alice Miller… Alussa oli kasvatus, WSOY, 1986



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti