Retkiluistimet ja russeli

 

Viikko sitten

Tänään jäätilanne oli erinomainen. Yöllä pakkasta ja aamupäivälläkin vielä 5 miinusta.

Söin eilistä nuudelipataa ja sitten - -

Polku parkkipaikalta jäälle oli pääkalloliukas, kävelin syrjässä. Ja jääkin oli aika kupuliasta, ei sais mennä jäälle kun pinnassa on pehmiää ja vettä, nyt oli eiliset kävelyjäljet jäätyneet. Mutta kyllä siellä saattoi luistella ihan mainiosti. Tilaa oli – kuin yksityisomistus – olin ainut liikkuva, tosin talonmies talutti koiraa, kenkien näkkileipä-ääni kaikui koko lammen pituudelta.

On aika harvinaista, että tällainen jää on lammella – ainakin minun aikatauluihini (huvittamiseen) sopinut. Viime viikolla luistelin 10 km, nyt tuli vain puolet. Ehkä liikaa oli ruoka mukana painolastina, laiskotti. 

– Siitä huolimatta: tämä on mun laji!

Paluusuuntaan otin koiran rinnalle ja annoin sen määrätä vauhdin. Kylläpä se juokseekin lujaa, hyvä kun pysyin perässä. Se tykkää juosta ja oppinut rinnalla juoksun – ja käskyn. Välillä se viipyi takana, himmasi, mutta sitten taas täysillä. – Mietin, olen kuullut, että koirille on juoksukilpailuja. 

Mun sessu on hyväkuntoinen, lihaksikas ikiliikkuja. 

Voisipa enemmän sen kanssa hiihtää, luistella ja juostakin. Luistelussa on oltava tarkka, kun se tulee välillä liki, ettei luistinterä satu, kamala ajatuskin. Voisi vaikka tassun viiltää poikki.

Ohessa muutama kuva maisemista. Vanhemmassa kuvassa on vielä luntakin.

Tilaa on, kyllä sinne mahtuu muutkin.

Pilvirivi on vino, ei jää

Käärme ja sen kuva

Valittajat

Mooses johdatti kansaa erämaassa. Porukka purnasi, kun piti kiertää Edom – nuo estivät maan läpi kulun – tuli pitkä lisälenkki. Väsymys ja kyllästyminen hyvä syy valittaa: ”eihän täällä ole leipää ja vettä”. Eipä tietenkään! Se oli erämaa, hiekkaa, hiekkaa ja kuumaa auringon kilotusta. Jostain maan koloista kaivautui käärmelegioona, nekin olivat nälkäisiä ja vihaisia häiriöstä. Purivat kyselemättä, myrkyllisiä. Se vaikutti. ”Me olemme tehneet syntiä, puhuimme Jumalaa vastaan. Nyt me kuolemme, tee jotain.”

Mooses sai Jumalalta käskyn rakentaa pitkän tangon päähän käärmeen kuvan. Vuosisatojen ajan ovat eri taiteilijat tehneet siitä oman kuvittelunsa näköisen – me emme voi tietää, minkä näköinen se oli. Joka tapauksessa se muistutti käärmettä. Se ei ollut käärme, vaan sen kuva, näköispainos. (4.Ms.21:4-7). Käärmeestä tulee heti mieleen syntiinlankeemuksen juttu Raamatun alkulehdiltä.

- Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'” (1.Ms.3:1-3)

Jo tuossa näkyi valheen vaikutus, ei Jumala ollut Adamille sanonut älkääkä koskeko siihen, tuo oli Eevan ihan oma lisäys (tai sitten yhteinen varo-versio).

 

Erämaan käärmeet samaa

Oliskohan todellakin niin, että Jumalako luvannut jotain, uskot sen, joten etkö voisi ajatella, ihan itse, olisit viisaampikin, tietäisit miten erämaasta päästään pois.

Mitä lie valheen apostoli – mukana matkassa – kuiskinut kuumassa tuulessa, kipujen hikisessä yössä. Se onnistui siinä ja avasi maan, toi kaikki käärmeensä esille. – Synti on siinä, mitä ihminen otti vastaan, kuunteli, samoin kuin Eeva, joka yhtäkkiä alkoi epäillä. Äkkiä tuli käärmeen aika tuhota nuo, jotka ottivat vastaan valheet.

*

Joskus tulee mietittyä, miksi Mooseksen piti tehdä juuri käärmeen näköinen juttu. Tietenkin me ymmärrämme sen viittaavan Jeesukseen ristillä. Mutta käärme!

Käärme oli syyllinen! Sen puheet houkuttavat synnintekoon, valehtelee ihmisen ajatteluun ja mieleen Jumalasta ja luottamuksesta irti. Eikö ole aika luonnollista, että se sama syyllinen, käärme, myös paratiisissa, jouda ripustettavaksi, kuolemaan. Ja koska tämä suunnitelma oli jo valmiina Eevan ja Adamin aikoihin, se vain vahvistui ajan mittaan. Kunnes Jeesus tekee työn ja sanoo: ”se on täytetty”. Asia on loppuun käsitelty, suhde korjattu, synti  ja syyllisyys sovitettu.

Ymmärrän, että käärme on kuva, ”symboli”, ja jotta teolle saadaan ratkaisu, joutui Jeesus käärmeen kuvana ristille. Kaikki käärmepuremat kohdistuvat Häneen. Tämä on ainut ja mahdollinen ratkaisu! Myös erämaan leiriläisille. Ja meille.

Mooses kehotti Jumalan määräyksenä ”joka siihen katsoo, jää eloon”. Ei se käärmeen kuva tai tanko mitään! Kyse oli uskosta. Vapaaehtoisesti. Usko – suunta, käännä silmät – että katse riittää. (4.Ms.21:8-9)

 

Niinpä

Käännä kasvosi ylös ja näe, käsitä, että käärmeen kuva on nyt Kristus, oli ristillä, kantaa edelleen kaikki puremat. Vain siten jää eloon.

 

Aivoissa jotain tapahtumaa

 

Evoluutio tulossa

Mietin aivojani, joudun tekemään työtä niiden kanssa. Luen kirjaa, joka panee ajatukset ja aivot koetukselle. Ahtaus paketissa johtuu siitä, että uutta tietoa, laajentavaa ja herkullista, vaikeasti sisäistettävää, tulvii sisään siinä määrin, jotta niille olisi luotava uusi ”kansio”. Tai – viisaampi vaihtoehto – tarkistettava vanhat ”kansiot”, muistiinpanot, ja kyseenalaistettava ymmärretyt. Tieto pyrkii kaivamaan uusia hermoja ja synapseja. Ahtaus syntyy juuri tässä.  Muistan jotain, tiedän monia asioita, joihin ei sisälly tällaista uutta, nämä lisätiedot ovat uskoakseni olennaista ja tärkeää. Ja erityisen hedelmällistä. Uusi tieto osin poistaisi vanhentunutta; tarvitsen päivittämistä, jotta ymmärrys lisääntyisi, laajentaisi tallennettua. Ongelma on siinä, että ”kansioita” on paljon, miten pääsen niihin käsiksi. Toinenkin ongelma, muisti, enhän edes tiedä mitä muistan ja missä mahdollinen päivitettävä tieto sijaitsee! Uuden tiedon pitää laajentaa ymmärrystä, eikö kuulosta ihan vastaanotettavalta. Enkä oikeasti pysty kertomaan, mitä pääkopassa tapahtuu.

... rationaalisen ajattelun voidaan osoittaa olevan toiminnassaan sidottu luonnolliseen kappaleeseen nimittäin aivoihin (s.73) Oletus siitä, että asiat, jotka ovat menneisyydessä liittyneet toisiinsa, ovat tulevaisuudessakin yhteydessä toisiinsa, ei ole rationaalisen käytöksen, vaan eläinten käyttäytymisen pääperiaate (s.48).  Järki on ihmisen kyky. Jos lähdetään menneisyyden tavalla toimimaan, elämä jää polkemaan paikalleen, järkevää on siis elää nykyhetkeä ja nähdä eteen tulevat uusina. – Tätä ihan just yritän tuossa edellä!

 
Laitetaanpa muutama makupala

…ihminen on korkein olennoista, jotka aistein voimme havaita. Ihminen on … valloittanut maapallon, kerää runoutta, musiikkia, taidetta … [siispä] ei ole järjetöntä olettaa, että olemme enemmän [Jumalan] kaltaisia kuin muut tuntemamme olennot. (s.115)

- Millaisen mielikuvan luotkin Jumalasta, se todennäköisesti ei ole oikea, se ei voi olla kuva Kaikkivaltiaasta. Se on oma luomuksesi. Koska ihminen on rajallinen käsityskyvyltään, ja kuvien luominen mieleen riippuu yksilön kyvystä käyttää hyväkseen annettua. Lewis selitti jossain kirjassa – oli valokuva piipusta: ”tämä ei ole piippu”, se on kuva piipusta. Jumala loi ihmisen kuvakseen, tästähän seuraa, Jumalan täytyisi olla aika monipuolinen. Meitä on värillisiä, isoja ja pieniä, eriväriset hiukset, silmät, puhumattakaan luonteista. Jotakin voisi ”yhteistä” olla – kuten Raamatussa kuvataan, Jumalamme puhuu, kuuntelee, on hajuaisti, kädet. Hän tuntee vihaa, surua, loukkaantumista, ja rakastamista intohimoisesti. Kuten ihminenkin. Muuta kuvaa hänestä ei ole – paitsi me maan asukkaat.

*

 
Mietitäänpäs hetki avaruutta: hiljainen, ääretön, rajaton, suuri pimeys, on palloja, tähtisumua, aurinko jossain kohtaa, kaikki liikkuu erinomaisessa järjestyksessä. Pallot törmäilevät vain vapputorilla.

- Niin missäs se taivas on?
Meille kerrotaan, että Jumala ”astui alas taivaasta” tai ”tuli maailmaan”.

Tuon voi ilmaista Lewisin tapaan näin
… luonnontieteen tunteman fysikaalisen … maailmankaikkeuden lisäksi on olemassa todellisuus, jota ei ole luotu ja joka on rajoittamaton… … tiettynä ajan hetkenä tämä todellisuus tunkeutui tuntemaamme maailmankaikkeuteen tulemalla yhdeksi sen omista luoduista ja sai tässä maailmankaikkeudessa aikaan historiallisia tapahtumia, joita luonnollisen maailmankaikkeuden normaali toiminta ei aiheuta. Tämä on muuttanut suhdettamme rajoittamattomaan todellisuuteen. (s.121)
 
Toisin sanoen
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”  Joh.1: 1-5

- Selviskö?  On näet olemassa tuonpuoleinen todellisuus, josta maailmaamme ”tunkeutui” Jeesus. Näetkö rajapinnan?

 
Jeesus eli ihmisen elämän. Sitten Hän kuoli. Uskontunnustuksessa sanotaan
…astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin…
- Ei tämä ole itsestäänselvyys! Pitäisi käsittää oikein, ”ymmärrän, mitä tarkoitat”. Eikö olekin merkillistä, emme juuri ajattele. Syynä taitaa olla se, että meillä on ”vanha kuvasto” (Lewis vuonna 1947), jota nykyihmisellä ei välttämättä ole. Miten selität ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut asiasta ja nyt hän ihmettelee: miten, mihin ”astui”, kun avaruus on rajaton ja pimeä ja miten niin ”nousi” ja vielä kuolleista, kun multaa päällä?
 
Hyvin hedelmällistä, aivoja ruotivaa. Ja kirja on vasta puolessa!
 

lähde
C.S. Lewis, Ihmeet, alustava tutkielma, Otava, 2024, alkuperäinen 1947