Joulu - joka vuosi - taas sama juttu

 

Lähde: https://www.krell.fi/65-tampere /Puzzlefactory

"Tämä tapahtuu aina uudelleen joka vuosi”

Kuten tämänkin tekstin tein vuosi sitten!

Seimiasetelma, jota meille ikuisuuksien ajan on esitelty joulukorteissa on tosiaan aikansa elänyt. En ole juuri ”joulukortteja” nähnyt kuin sattumalta, yleensä niissä kuvataan jotain muuta kuin päivänsankaria. Seimikuvat ovat kai peräisin myöhäisen keskiajan roomalaisten taiteilijoitten kuvauksia katolisesta ja sentimentaalisesta äiti-Mariasta ja valtavasta kyvystä yhdistää luomakunta.  Seimikuvissa yhdistyy luonnon tasapaino, on rauha, valkeus ja turvallisuus. Vielä enemmän se kuvaa nykyaikaamme, vihreän ideologian ydintä, eikä siten ole aikansa elänyttä.

Kuten Leena Huima sanoi jo 1990-luvulla puheessaan: ”hevosen lämmin henkäys lämmittää lasta”: ei ole häiriöitä ihmisen ja eläimen rinnakkain elossa. Kun otetaan totuus, ymmärretään, että tallissahan haisee, se ei ole hygieeninen paikka synnytykseen, puhumattakaan eläimistä, jotka ehkä viettivät yönsä suojassa; sontaa varmasti kylkiä myöten, siellähän ne ovat maate. Ei siihen aikaan ollut hevostyttöjä harjaamassa turkkeja kiiltäväksi ja puhtaaksi. Joku väitti, että siellä olisi ollut jopa kameli – ja se kuulemma haisee erinomaisen pahalle. Miksei vihreä liike voisi ottaa tämän aiheen vakavasti ja korottaa sen ihanteeksi siitä, että Jeesus itse kunnioitti luontoa ja sen elinvoimaa syntymällä sen keskelle?

Minulla on enkelikuvia, joissa kauniit naisenkelit laskeutuvat taivaasta kuusipuita käsivarsillaan. Tämä taitaakin olla vihreälle liikkeelle parasta, hyvin feministinenkin. Toisaalta ihmettelen, miten taivaassa olisi puita ja mitä viestiä puut tuovat. Ei kuusipuu ainakaan pelastanut ketään, mutta se ei liene enkelien ajatuskaan; joten voi olla että ovat vain taiteilijan ajatus ja harhauttamaa.

Kuusessa on taikaa

Joulukuusen alle laitetaan lahjat, latvaan tähti ja koristeita oksille. Vanha perinne kertoo mielenkiintoisen näkökulman tästä. Ihminen palvoo puuta, koristelee sen, kantaa ja antaa sille lahjoja ja jossain perinteisiin on kuulunut tanssi puun ympäri. Eikös kuulosta viattoman hauskalta jouluiselta. Jos sitä katsoo epäjumalana, tulee kummallinen sekavuus ajatuksiin.

Uskomatonta! Kuinka helppoa on lapsia pelotella joulupukilla, ollapa kiltti saadakseen lahjoja. Mutta ensin ne uhrataan kuuselle. Sen jälkeen katsotaan, miten selvisit kiltteyden kanssa. Entäs tämä: pelottelepa sillä, että Jumala saattaisi loukkaantua ja rangaistakin, jos palvot kuusipuuta, niin saat rikollisen ja sekopäisen maineen. – Jumalan mielestä saatat ohittaa Hänen alkuperäisen tarkoituksensa ja siksi Hänellä olkoon oikeus pahastua.

Eikös nyt tunnukin siltä, että olen näillä muutamilla sanoilla vienyt kaiken kivan joulusta.

Tunnelmointia

Koska minulla on huono muisti, en muista kaikkea, mitä kuulin jokin aika sitten näistä joulun ”kivoista” perinteistä. Hyvä niin. – Sen voisin kuitenkin mainita, että joulu ja juhla yleensä vietetään jonkun asian ja tapahtuman muistoksi - olennaista. Monet juhlat, kuten joulu (ja halloween) ovat tosiasiassa nykyään pelkkiä outoja kummallisia uskonnollisia tapahtumia, (kauppiaitten juttu?) joita toistetaan tavan takaa. Kun on aina tehty niin! Niistä puuttuu juhlan syy, ”kohde”, se tapahtuma, on jäljellä vain tyhjää tunnelmointia. Lahjoja, kynttilöitä, ja ruokaa saa kaupasta, joilla tunnelma sytytetään - ah. - Minulle tulee tyhjä olo.

Miten me kaipaammekaan juuri sitä oikeata joulun henkeä, sitä tunnetta rinnassa, jonka kuvitellaan tulevan, kun oikein kovasti ”yritetään tehdä” joulu. Miksi se ei tapahdukaan? Joulun jälkeen alkaa tyhjä, tylsä ja yksinäinen arki. Lahjat palautetaan kauppaan tai myydään nettikirpparilla, että vähän rahaa olisi seuraavaan tilipäivään. Leikki loppui.

*

Mihin me tarvitsemme tällaista joulua? Mitä tarvetta se täyttää? Siitä hyötyy kauppiaitten kassa, ja yrittäjät hymyää, samppanjat viimeisen kvarttaalin tulosjuhlassa. Muille se on harhaa, petetyn surua, pettymystä.

Ja joka vuosi tämä tapahtuu aina uudelleen!

Koiramainen kakkajuttu

 

Minkähän takia koirien mielestä kakkakasat on parhaita hajuja. Oikein siinä ääressä pitää miettiä, pysähtyä pitkäksi aikaa tutkimaan kuonolla vierasta ulostekasaa. YÄK. Kaiken huippu oli tänään. Sain juuri ja juuri nykäistyä remmillä, kun aukaisi jo suunsa, nuolaisi maistiaisiksi. Sai jotain, oli kovin tyytyväisen näköinen. Se oli ISO läjä, josta otti. Jyäk. - Jäinpä miettimään.

Puuroateria

Onko niin, että kun on iso koira ja se syö tietysti paljon, toisin sanoen ruokaan menee rahaa. On pakko etsiä halvempia ratkaisuja, kun tuo kuitenkin vain syö. Koira ei mieti onko tänään hernekeittoa vai pihvipäivä, on vain kokonainen nälkä. Siispä nappulakuormaan voi sujauttaa pari perunaa tai eilinen kaurapuuro. Täyttää mahan.

Sitten käyttöjärjestelmä suoltaa tuotepaketin, plööts, ruits. Siihen se jää nurmikolle, asfaltin reunalle tai jopa asfaltille. Eipä tuota ilkiä raapia kakkapussiin. Ja sitten tulee myöhemmin toinen koiramainen nenä, joka haistaa: ah, tuossa onkin puuroa tai perunaa.....nam.

Urbaani kaupungistunut koira ja sen ihminen on unohtanut, että koira on raadon syöjä, lihan ja luun kalvaja. Koiralla on raateluhampaat - kaikkihan sen tietää. Koira ei ole kasvissyöjä kuten lammas, vaikka ainakin mun koira järsii välillä heiniä ja pentuna tykkäsi popsia voikukan kukintoja. Ja se syö tomaattia, kurkkua, paprikaa. Ehkä perunaakin - en anna.

Opin edellisten koirien kanssa. Kun purtavat ovat lihaisia, peräpään tuotepaketti on tiivis ja tulostus harvassa. Helppo pussittaa. Pidän huolen oman koirani kanssa, että se silloin tällöin saa kokolihaa, luita - ja raakana. Raaka liha on tietysti rotukysymys, on herkkävatsaisia ja muita oireita, en tiedä näistä ongelmista. Jos anaalirauhasten kanssa on ongelmia, kannattaisi ehkä jättää puurot ja vellit ihmisen lautaselle. Laadukas koirannappula pitäisi olla mahdollisimman "lihaista", enkä ymmärrä, miksi sen pitää sisältää mm pellavansiementä, joka lisää peräpään tuotantoa.

Karkkitehtaita

Rusakot reissaa ja sukkuloi meidän lähialueella, jossa koira haistelee päivittäin. Parasta siellä on ne rusakon papanat. Mikä kumma niissäkin. Ehkä se on "puurotuote". Jaa-a, rusakot ja jänikset ovat kasvissyöjiä kans. Voi tauti ja ällötys, eikä tuota voi välttää, ei sitten mitenkään. Yksittäiset sattumat ovat  ihania napsittavia herkkuja. 

Heinän syönnistä tuli ymmärrys, että koira puhdistaa suolistoa. Joskus näin, kuinka heinä oli kietoutunut tuotepaketin ympärille kuin naruksi. Varsinkin sulamattomat luunsirut olivat tiukassa nipussa pöperössä ja heinänkorsien sitomana.

Koirahomma on hyvin yksinkertaista. Ainakin meillä on ollut. Toivottavasti pysyykin, russeli sentään on pieni sessu ja seurattava molempia päitä.

Miltä mielihyvä tuntuu

 

Veden syleily iholla...

Luonnon ihanuuksien huomaaminen, auringon säteitten kosketus aisteissa: ”Mielihyvät ovat säteitä kirkkaudesta sellaisena kuin se koskettaa aistejamme”. Metsässä vastaantuleva auringonläikkä näyttää auringosta jotakin, ja sen aiheuttama spontaani mielihyvä on kuin jumalallisia ”läikkiä kokemuksen metsästä”. Mutta kun mielihyvä koskettaa järkeämme tai tahtoamme, sille annetaan toinen nimi, esimerkiksi hyvyys tai totuus.  Toisaalta, on myös ”anastettuja mielihyviä”. Omenavarkaus on pahaa, mutta omenan maistuminen ei, eikä siten voi lieventää varkaudesta tulevaa ”pahaa mielihyvää.” Oikean mielihyvän vastaanottamisen tunnistaminen sen jumalallisesta alkuperästä ovat yksi kokemus, samoin kuin taivaallinen tuoksu muistuttaa, missä puutarhassa se on kasvanut. Siinä on viesti. (C.S.Lewis,101)

Miten me mielihyväviestin ymmärrämme? Hyvyys itsessään tuottaa mielihyvän ja sen voi erottaa: ”kuinka hyvää Jumalalta, että Hän antaa tämän minulle.”

Mielihyvään voi keskittyä toisellakin tavalla, tulkitsemalla sen oman hermojärjestelmän tapahtumana (C.S.Lewis,102). Ahdistuksen kuilu, joka ammottaa keskellä elämäämme, saattaa johtua jostakin traagisesta (103). Pettymyksen ja loukkaantumisen tuottama paljastava hetki paljastaa ihmisestä hänelle itselleen tietynlaisen mielihyvän. Järki ja tunteet nimittävän sen itsesääliksi tai katkeruudeksi.

 

Tämän voisi muotoilla mielihyväperiaatteeksi

Mielihyvää Platonin mukaan tuottaa raapiminen: jos kutian, haluan raapia. Houkutus siihen on hyvin suuri kiusallinen halu.(106) Se tuottaa hetkellisen mielihyvän, mutta raapiminen itsessään ei sitä tuota. Mielihyvää tuottaa anteeksisaaminen, koska rangaistus peruuntui. Eli tarvitaan yhteys, konteksti.(Lewis) Mielihyvän periaate palvelee pyrkimystä pitää yllä mahdollisimman alhaista jännitetasoa (tai palauttaa se: addiktio). Jännitteen poistaminen lisää pyrkimystä mielihyvään. Kuitenkin todellisessa elämässä täytyy säilyä tietyntasoinen jännite, jotta tahto ja pyrkimykset päämääriin toimivat samaan suuntaan.(Frankl)

Viktor Franklin mukaan mielihyvä on aina samanlainen, oli toiminta sitten arvokasta tai arvotonta. Yleensä tavoitellaan sitä, mitä halutaan, mutta mielihyvä ei kykene antamaan elämälle tarkoitusta. Jollei mielihyvä pysty tähän, ei sen puuttuminen liioin kykene riistämään elämältä tarkoitusta! Mielihyvä ei siten voi olla tavoite, koska sen saavuttaminen aina epäonnistuu. Se on seuraus pyrkimysten ja päämäärän toteutumisesta! Jääminen kiinni satunnaisen mielihyvän tilaan (esim.huumeet) ei kaipaa todellisuutta, silloin kyse on elämästä elämyksissä. Elämyksissä itsessään ei ole elämää. Ihminen voi kokea todellista iloa – ja mielihyvää – vasta kun hän hakee ilon tunteen arvojen maailmasta.

 

Auringonlaskun totuus

Normaalilla ihmisellä on päivittäin enemmän mielipahan kuin mielihyvän tunteita. Mielihyvässä esiintyy vallan tarve, tässä onkin haastetta päivittäiseen olemiseen. Miten voisi erottaa mielihalut toisistaan, sen jumalallisen tuoksun – ”valonläiskän” – sen pienen ilon häivähdyksen ja hermojärjestelmän nappaaman halun ja itsesäälin tuottaman väärän hyvänmielen. Mielihalut haluavat hallita mieltä, mutta, kuten Frankl opettaa, ihmisen tulee hallita niitä tahdolla ja järjellä. Minä lisäisin tähän, Lewisiä mukaillen, tulee ottaa vastaan nuo tuoksut toisesta maailmasta ja käsittää nekin kuuluvaksi tähän fyysiseen maailmaan, annettuna lahjana Luojalta ja nauttia mielihyvin niistä.

 

 

Raamatussa, Salomo-kuninkaan mielihyvä

Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja. Saarn.3:12,13

Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen itseänsä vaivaa auringon alla lyhyinä elämänsä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut; sillä se on hänen osansa. …jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa. Sillä hän ei tule niin paljon ajatelleeksi elämänsä päiviä, kun Jumala suostuu hänen sydämensä iloon. Saarn.5:17-19

Lähteet

C.C.Lewis, Kirjeitä rukouksesta, Kirjaneliö, 1984

Viktor E.Frankl,Olemisen tarkoitus, Otava, 1983