Filosofinen menetelmä -kirjasta ajatuksia

 

Timothy Willjamson, Filosofinen menetelmä, niin&näin,2020
Kirjasta jotain ajatuksia

 

Mitä on terve järki? Mistä sen löytää ja mikä se on?

Kirjailija ehdottaa …meidän täytyy aloittaa terveestä järjestä, eikä tietenkään tarkoita, että täytyy lopettaakin terveeseen järkeen. Toivommehan pääsevämme paljon sitä pidemmälle. (s.14) Hän myös heittää oletuksen, miten järkeen voisi edes luottaa. En löytänyt omista kirjoistani järjestä kummosta tietoa, eli en tiedä pohtineeni aiemmin, mitä tai mikä on järki, mutta ei se tietenkään voi olla ainetta, vaikka käytöstä aivoihin ajoittain ottaa ihan kipiää, kun pohtii jotakin.

Mitä terveeseen järkeen sisältyy? Voimme [sitä sun tätä] ja opimme. On vaikea erottaa terveen järjen tieto ja terveen järjen uskomukset. (16)

- Kirjoittaja käsittää terveen järjen fraasiksi, mutta ei edelleenkään selitä mikä se on. Sekin, että terve järki on lähtökohta, ei päätepiste (19) siten kuulostaa myös fraasilta. No missä tämä kohta – alku eli lähtöpiste on. Se jäi vaivaamaan.

Miten löydetään oman terveen järjen rajat ja päästään niiden yli? Luonnollinen vastaus kuuluu: tapaamalla joku, jonka terve järki on ristiriidassa oman kanssa. [väitellä & koetella] (29). Eikö aluksi tulisi sopia, mitä me kukin ymmärrämme terveellä järjellä ja miten ja mistä ristiriita tunnistetaan – ja miksi ristiriita johtuu juuri terveitten järkien yhteen sovittamattomuudesta. Ja lopulta, kenen järki sitten on Se Järki? Ylimielisyyteen on kaikilla varaa.

Terve järki tunnistaa elämän, oikeudenmukaisuuden ja tiedon (18). Vaikka kaikki vastakkainasettelut eivät sovi yhteen, se ei tarkoita että vain ”terve järki” tunnistaa miten asia on. Minussa tunnistaa elämän, oikeudenmukaisuuden ym – ainakin minulla – myös omatunto (”yhdessä tietämisen kanssa”/Santala). Eikä sekään välttämättä ole oikeassa, jollei sille ole syötetty oikeaa dataa, siivottu valheista; omatunnosta ei voi itse tehdä tekoälyä. Se tarvitsee totuuden ja terveen vertailukohteen olemassa olevan järjen totuuden käsittämiseksi. Mistä vertailumalli otetaan, on järkevän ihmisen asia.

Koska puheeksi ei oteta moraalia, jää terve järki abstraktiksi käsitteeksi. Jos tyydymme tähän, emme voi väittää vastaan yli 100 vuotta sitten ”käytössä olleelle” järjelle, josta Turunen mainitsee näin: Järki on kaiken ihmistoiminnan yläpuolella ja kirjoitus näkyvin merkki järjen olemassaolosta. Ne, jotka pystyivät kirjoittamaan, osoittivat hallitsevansa taiteet ja tieteet, ovat siis järkeviä. Eli afrikkalainen ei ollut järkevä – koska se oli luonnon määräämää. Ylimielinen ”järki” arvioi afrikkalaiset, jotka …”eivätkä [osanneet] käsitöitä” (Hume) … ”tunnettuja … tyhmyydestään” (Kant) … ”eivät vastaanottavia sivistykselle” (Hegel). Eli Ainoastaan länsimainen kulttuuri oli sivistynyt… (88,A.Turunen,2010) ja kaiken mitta. Tämän ”järjen” ulkopuolella oleva ei ollut järki eikä sivistys. – Ihmisen järki ei välttämättä anna oikeita suosituksia ja vaikka antaisikin, hänen tahtonsa ei näitä noudattaisi. (129, Vainio, Ihmiseksi tuleminen)

 

S.Freudin filosofiassa uskonto [ehkä vain kristinusko] on hylätty korkeimman tason henkisenä toimintana, koska se perustuu olettamukseen, jota ei voi järkiperäisesti todistaa oikeaksi, kuitenkin siitä huolimatta Freud miettii: ”mikä on saanut uskonnon pysymään hengissä huolimatta järjen maan valtauksista?” (261,Sjögren,1991) Viisas järki-ihminen sotkeutuu aina omaan näppäryyteensä, päätyy tuijottamaan omaan napaan. Jotain tolkkua löytyy Järvilehdon ajatusskripteistä: ”Järjen käyttö on itse asiassa tavattoman harvinaista tavallisessa elämässä. Järjen käyttö on tietoista tahdonvaraista ajatusprosessien ohjaamista. Pelkimmillään järki tarkoittaa tietoista symbolien manipulointia.” Järki on tietoinen ajattelu (87,90 Järvilehto,2012). Maailma on monin osin hyvin yksinkertaista, liiallisella aivojen rasituksella ja yltiöpäisellä pohtimisella teemme itsellemme hallaa ja eksymme reunailmiöihin.

Wurmbrand sen sijaan tietää kokemuksesta, mitä on järjen käyttö ilman moraalia ja Jumalaa: järkeä käytetään myös keksintöihin, joilla aiheutetaan toisille ihmisille tai muille olennoille tuskaa enemmän kuin ilman järkeä olisi mahdollista; tämänhän järkevä osaa päätellä. Järjen menetys, kiittämättömyys ja itseriittoisuus viittaavat kaikki samaan asiaan, siten voisi kysyä millainen moraali ja rakkauden käsitys tällaisilla ihmisillä onkaan. Ovatko he kenties päässeet järjen ”loppuun” ja siitä pidemmälle – ja missä he sen jälkeen ovat?

Uskon ja järjen ero on laadullinen, ei määrällinen. Kahden täysin erilaisen elementin yhteensovittaminen johtaa väistämättä paradoksiin. (T.Lehtinen/Kierekgaardista) Mutta kuitenkin, tosiasiassa, jotta päästäisiin pidemmälle, tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalalta saadun lahjan avulla …tietäessään asioita ihmismieli on jumalallisen järjen valaisema. Järki kehottaa lähtemään liikkeelle, käskee antamaan tilaisuuden kokemuksille. Jokaisessa ajattelevassa ihmisessä on läsnä yliluonnollinen elementti. Ihmisjärjen esiintyminen… on ihme… todiste yliluonnollisesta todellisuudesta. (78,138, Lewis,Ihmeet) Odotettavissa jumalallisen viisauden tuleminen järjen avuksi, jotta päästää pidemmälle.

Johtopäätös: Tarkoitukseton elämä on arvotonta ja järjetöntä – tämän tunnistaminen on vain ihmiselle ominaista. (51,Lukas,1984) 

*

Jassoo

Perinteisesti suurin synti rationaalisuutta vastaan oli väittää jotakin ristiriitaista: sellaisten kanssa, jotka ovat tahallaan ristiriidassa itsensä kanssa, ei voi keskustella rationaalisesti  (98).

- Filosofi väittää olevansa valmis kyseenalaistamaan omat oletuksensa – se kun kuuluu filosofian perusteisiin – mutta kieltäytyykö hän ylimielisesti keskustelemasta toisen erilaisista mielipiteistä. Hän siis kokee niissä ristiriidan - siis itsessään oleva, suostumattomuutta perehtyä toisen ajatteluun ja peilata omaa käsityskykyään, mutta leimaakin ilmenneen ristiriidan takia ala-arvoiseksi. Asettuuko filosofi yläpuolelle; huipulla kyllä tuulee kovasti. Sokrates tekisi toisin.

- Sitä paitsi, pieni huomio. Miten on mahdollista, että evoluutioon ja ateismiin uskova filosofi käyttää kristittyjen omaa termiä synti! Viisasta olisi määritellä tässäkin, mitä synti-käsite/käsitys/käsitteellisyys merkitsevät kullekin, ehkä ristiriita syntyykin jo tässä. Olisiko se sitä ”syntisenhyvää” – hm, tuskin syntyy keskustelu. 

Ateisti-filosofi kieltäytyy olemasta avoin ihan kaikille uskomuksille ja filosofioille, vaikka edellä kirjassa kirjoitti toisin!
… filosofian ala on valmis kyseenalaistamaan omat oletuksensa samoin kuin muidenkin alojen oletukset.(115)

*

”totuus ei voita tieteessä siksi, että se voittaa vastustajansa puolelleen, vaan siksi, että he kuolevat”. (31)

- Pitää taatusti paikkansa, totuus ei pala tulessakaan! Aivan niin. Se ei kuole, valhe kuolee – ja hävinnyt voi vaihtaa puolta. Tämän toteamme: kristinusko on pysynyt muuttumattomana alusta alkaen. Sekin tiedetään, ettei valheen tai paljaan ideologian (oletusten) vuoksi kannata kuolla, koska nehän muuttuvat, vaihtuvat uuden ideologin tai filosofin myötä. Ei jäljennöksien takia koskaan ole ketään vainottu, oli se järkeä tai siitä pidemmällä. Vain arvokasta kohtaa hyökkäykset ja tunnetaan tarve tuhota totuus.

 

Hyönteishotellit myytävänä

 

Jostain syystä meidän ”hotelleissa” kaikenlaiset höttiäiset asuvat, eivät asu muualla välillä kuten hotellissa olemisen ajatus on. Tikka sen sijaan! Se käy, vierailee, vahtii ja morsettaa katulampun metallikuvun päällä, pihassa syömässä kuin ravintolassa, kyläilee tuon tuosta. Sen ravintola ei ole teik-ö-vei-paikka. Eikä se siivoa jälkiään, työ on höttiäisten kaivaminen ”hotelleista”, joita pihallamme on monta – ollut jo monia vuosia. Aivan kuin uusi keksintö,  ne myytävät ”hotellit”, mutta enpä tiedä tykkäänkö.

Koivua, kesä 2024

Koivuraukka toukok.2025

                      

Kuka ihmeessä haluaa lähelleen, sinne missä itse oleskelee, kerryttää kaikenlaisia höttiäisiä, koppiaisia, niitä, jotka vain laajentavat sukuaan, viihtyvät siis. Ei ne kaikki ole ystävällisiä. Ajatellaan vaikka mäntypistiäistä tai mitä niitä nyt on, niitä jotka luokitellaan lähinnä tuholaisiksi – tuhoavat satoa, puuta tai jopa sairastuttavat, heikentävät niiden elinvoimaa. Kun puu on heikoilla, se ei voi vastustaa hyönteistuhoa eikä mahdollisia tauteja, kierre on valmis. Eikä "hotelli-ajatus" toimi niin, että sitä käyttää vain ne "hyvikset". Tämänhän ymmärtää jokainen – myös asfalttiviidakossa istuva ihminen.

Meidän pihassa siis on aika kyseenlaista toimintaa. Aivan kuin eloonjäämistaistelu käynnissä, lahoavat vanhat puurungot vastaan tikan jäljet. Kuvista näkee aavistuksen verran jäljistä. Pakko miettiä, mihin nuo puutavarat poistais, ymmärtäisin että niissä on jo tuho tapahtunut, pelkkä lahoaminen ei ole ainut syy, jotain elämää niissä, oikein pitkällä vuokrasopimuksella. Eikä minulta ole lupaa kysytty. Omalla tavallaan huolestuttaa.

Tikan tekoset

*   

--- pakko laittaa vielä yksi kuva ---

Tuo on omenapuun runko, puu elää, kasvattaa hyvin herkullisia vihreitä omenia. Vaikka se on lähes ontto.

Katastrofiainekset

 

 Pieni koirani esiintyi edukseen rodulleen ominaisella käytöksellä. Kaikki katastrofin ainekset olivat koossa, koska minä en ollut nopea, enkä tullut ajatelleeksi, ettei kaikki mene kuten pitäisi tai olin ajatellut. En minä ollut osannut varautua koiran reaktioihin, varsinkaan tällaiseen. Nyt tiedän.

Otin koiran autosta parkkipaikalla. Sillä ei ollut flexi kiinni kotoa lähdettäessä, joten sen laittamiseen meni muutama sekunti, kun tuo ei ole paikallaan pysyvää rotua. Okei.

Sinä pienenä hetkenä, kun ponnistelin hanskoja käsiini – toisessa kädessä flex-kotelo – koira oli jo kiertänyt puolisoni nilkat kerran ympäri ja kiersi minutkin, mutta hihnaa ei riittänyt tarpeeksi meidät yhteen sitomiseen. Kuitenkin jäimme molemmat jumiin. Siitä selviämiseen meni tovi. Minkä ihmeen takia ei flexin lukko ollut kiinni, kotelohan oli minun kädessäni!

Koira oli jo tietysti rekisteröinyt, mitä paikalla oli nähtävää. Kun jalat irti selvittiin eteenpäin, koira riuhtaisi jo reippaasti ja hihnan lukko irtosi valjaista. Kaasu pohjaan ja edellä kävelevien ihmisten luokse – säikähdin, että jos hyppää lasta vasten – onneksi vain haistoi ja juoksi takaisin mun luo – pysähtyi hienosti, jotta sain lukon kiinni. Miten ihmeessä se irtosi, käsittämätöntä.

Eikä tässä kaikki. Koko ajan, siitä hetkestä lähtien kun sen tassut koskettivat maata, se kiljui kuin tapettava sika, koko tienoo kaikui. Se ei ole mitä tahansa kiljuntaa! Ne edellä kävelevät ihmisetkin kääntyivät…  Koiran vauhti oli tapissa, pyrki, mäkivaihde päällä, me juoksimme tapahtumaa kohti, ja se kiljuen kuin pahaääninen sika. Hävettikö? Ei, mutta mä olin hidas ja ennakoiminen ei ollut onnistunut. Käsittämätöntä vanhuutta.

Syynä olivat siis kaikki kirjavat tuulessa heiluvat vappupallot. Niitähän torilla oli jokaisella. JeesusMarssi luki jokaisessa pallossa ja ilmapallot ovat koirani heikkous – tai parasta leikkiä. Se rakastaa yli kaiken niitä – siitä tämä kiljunta. Sitä se oli, riemua. Se ei siis juuri hauku, vain kiljuu eriasteisesti, riippuen asiasta. Pallot – mikä tahansa pallo – on se kovin ääni.

Pääsimme torille muiden sekaan. Koira veti, ryntäili, kiljui koko ajan. Ehkä jotkut pelästyivätkin – en ehtinyt huomata. Minkä ihmeen takia hihna edelleen oli pitkänä!

Lopulta otin sessun syliin, ja tassukone kävi täysillä, koko kroppa rimpuili kiihtyneenä. Kiljuminen jatkui. Kävelin alueen poikki toiselle laidalle, siellä täytettiin palloja. Sen pitää saada oma pallo! Laitan sen valjaaseen ja sitten kun marssi alkaa, me kävelemme tyylikkäästi, pallo mukana – normaalisti, hyvätapaisesti. Niin luulin, kuvittelin.

Kun sain pallon kiinni, laskin koiran maahan ja. Se sai pallon oitis kiinni, hyppäsi. Räjähdys. Se siitä. Kiljunta jatkui, näkyy lisää palloja. Kaiken taituroinnin päälle jo epätoivo pysäytti minutkin, tuli tunne, että tulinko vain kentälle leikkimään koirani kanssa. Koira vietiin autoon, sai lounaansa sinne. Olkoon. Olin pettynyt.

*

Toisaalta. Onneksi se on aina kovin keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen pakkomielteen tavoin. Jos näin ei olisi, en ehkä olisi saanut sitä takaisin hihnaan, tai se olisi hyppinyt ihmisten, varsinkin lasten päälle - palloa tavoitellen. Eikä sellaista kukaan hyväksyisi, puhumattakaan muusta säntäilystä. Pahimmalta vältyin.

Rauha. Sää oli kolea, seisominen ja ohjelman seuraamisessa tuli kylmä, vaikka olimme pukeneet mukamas oikein, lähdimme pois. En ollut voinut kuvitellakaan koiran reaktiota. Mitä ihmiset huomasivat tai ehkä ajattelivat, ei sisälly tilannehallintaani, ihan riittävästi itsellä tarpeeksi tekemistä.  Ehkä meni pentukäytöksen piikkiin tai kasvatuksen puute. Joopa joo. Sekin, että olen vanha.