Sanotaan että surkoon hevonen – sillä on iso pää. Samaa voisi sanoa murehtimisestakin, ihmisen pää on kovin pieni.
Mitä hyötyy ihminen murehtimalla asioita? Mitä murehtimisella saavutetaan? Murhehan on vain hänen ikiomansa, ei paranna kaveria tai maailmaa. Eikö olekin niin, että murehtija itse kulkee allapäin, hartiat kuin taakan alla, ahdistuneena. Murehtijan sisimmässä on jotain liikaa ja väärin.
* Minä käyn kumarassa, aivan
kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. Ps.38:7
Murehtija murehtii edessä olevaa tulevaa, tulevaisuutta! Oletusta. Miten siihen voisikaan vaikuttaa, jotain hyötyä? Tulevaisuus ei murehtimalla muutu.
Tässä omia löytöjäni. Ihminen, joka murehtii tai huolissaan, EI KUULE; nimittäin huoli tukkii kuulokanavat. Hän masentuu. Murhe ryöstää rauhan, vie yöunet, ottaa ylivallan ja kontrolloi ajatuksia ja elämää. Murhe myös vääristää totuutta, ei erota valheesta, koska se kutistaa mahdollisuuksia, lamaannuttaa. Kutistaa aivoja. Murehtimisen voi tunnistaa jo sisäisestä levottomuudesta. Murehtija pakenee jotain, ja Jumalaa pakeneminen maksaa ihmiselle. Kannattaa myös miettiä miten paljon näitä ajatuksia vaivaa ylpeys, kiire, kovasydämisyys…
Huolestuttavaa sekin, ettei Jumala puhu sille, joka murehtii – ja pahinta, jos murheet käyvät toteen.
* Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. Job.3:25
Elämästä ei selviä ilman huolia, mutta ajatus ja elämä tulisi pitää totuudessa ja todellisuudessa, eläminen olemassaolevana juuri siinä hetkessä. ”Huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra.”
* Sillä ei Herra hylkää
iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa
laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei
hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia. Val.3:31-33
Jumala
voi pyrkiä osoittamaan jotain, kun Hän sallii ihmisen olla murheellinen – se on
eri asia kuin murehtia tulevaa, jotain mitä ei ole.
Lepo ja rauha ovat sisäsyntyinen luottamus elämään. Jos ymmärtää murehtimisen perustan, huomaa asettavansa kyseenalaiseksi Jumalan mahdollisuudet. Murehtiminen on mielestäni synti. Toisin sanoen asetutaan Jumalan yläpuolelle. Parempi valinta olisi ”Hänessä olen enemmän siunattu” –muistutus itselle paineen alla.
*
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta
hyvä sana sen ilahuttaa. Snl.12:25
Mielihyvää esiintyy sitä enemmän,
mitä vähemmän ihminen murehtii.